Ensilumi ja joulun ensimmäiset askeleet...

Talviaika alkoi sunnuntaina.
       Minä käänsin kelloja eteenpäin ennen kuin muistin, että kelloja siirreltiinkin kesää kohti eikä talvea. Hmph. Eli saatiin aamuun yksi tunti lisää. Sunnuntai tuntuikin ihanan pitkältä ja hyvä niin, kun se oli Miehenmurrikan viimeinen lomapäivä.
       Kun iltasella alkoi mittari kääntyä pakkasen puolelle sen verran, että satava vesi muuttui lumeksi ja rännäksi, haettiin vielä iltasella Miehenmurrikan renkaat hänen varastostaan ja laiteltiin meidän vintilla Miehen autoon talvirenkaat. Ei ilman talvirenkaita olisi maanantaina mihinkään päästykään. Minun renkaani vaihdettiin jo lauantaina, joten nyt on sitten molemmilla nastat alla!
       Viikonloppuna satanut lumi jäi maahan, kun pakkasta piteli yöt ja päivälläkin hivoiteltiin nollaa. Minun piti lähteä Helsingin reissulle jälleen kuskiksi, kun isän autossa ei ollut talvirenkaita vielä ostettuna (voisikohan tässä vaiheessa sanoa, että talvi yllätti isäni...). En ollut kamalan innoissani reissusta jäisillä ja lumisilla teillä, mutta Kouvolan jälkeen tiet sulivat ja kuivuivat eikä siellä oikein ollut sitten luntakaan.
         Pikkusiskolle vietiin hyllylautoja, joita se oli viikko sitten täällä ollessaan tilaillut. Me olimme siis rahti ilman kuluja. Mukava oli nähdä pientä siskonpoikaa ja selvästi sekin tykkäsi meidän käymisestä. Päiväunien jälkeen poika tuli olohuoneeseen ja luetteli minun nimeni, vaarin ja mummon ihan kuin olisi unien aikana päättänyt, että unten jälkeen osaa ne sanoa ♥ Voi kun vaari ja mummo olivat otettuja!
          Poistulomatkalla jäätiin lumisateeseen, tietyömaajonoon ja pimeyteen.
         Ei mikään kuskin ihannekeli tai -aika ajella kolmea-neljää tuntia takaisin kotiin. Helsingin reissu yhden päivän aikana ei varmasti menisi inhimillisyyden sarakkeeseen...

Tänään postinhakumatka näytti tältä.
      Ihmeellinen ensilumi ♥
      Teki hyvän mielen ja valoisan maiseman. Ihan vielä en usko, että tuo lumi maahan jää, mutta ainakin kokeiluna oikeinkin kiva. Minulle tuli vaan vähän kiire miettiä pihamaan valoja, sillä kohta se on sitten tosiasia, että maa on roudassa eikä siihen saa uppoamaan minkäänmoista rekvisiittaa..
      Lokakuun aika minulla meni yrityksen alkupotkaisun kanssa ja nyt tuntuu, että olen vähän myöhässä muiden asioiden osalta.
       Samalla kun aamusta lämmitin uunia ja takkaa, laitoin tupaan ja kammareihin sekä kuistille vähän talvisempaa verhoa.

Tunnelma tuvassa muuttui heti ♥
        Tuli semmoinen karhunpesä-fiilis, kun luonnonvalon tulo vähän estyi paksumpien verhojen kanssa. Iltasella kun vielä laitan muutaman tuikun tai kynttilän palamaan niin tunnelma on kohdillaan. Kuuntelin jo joululaulujakin kun verhoja laittelin, joten täällä on sitten virallisesti aloitettu odottamaan joulua ♥

Viime viikon syysloma teki pienen pysäytyksen näiden postausten kanssa kun ei tullut istahdettua koneen ääreen. Ihanhan tätä kirjoittelua on kaivannut ♥
      Tänään virittelin myös porot pihalle. Katsotaan nyt kestävätkö ne pystyssä ja ehjinä, kun en oikein saanut niitä mitenkään kiinni. Jospa tuo pakkanen vähän nappaisi kinttuun kiinni ja porot selviäisivät ilman kolhuja tänä vuonna. Otan niistä kuvan kun vähän pimenee.
         Tuohon etupihalle onkin vielä valohökötys keksimättä. Yritän nyt tämän viikon aikana saada jotain inspiraatiota aikaiseksi, että ei tarvitsisi kädet kohmeessa ja metrisessä hangessa sitä enää hommailla. Katsotaan!

Uimassa olen käynyt joka ilta, paitsi eilen kun tulin niin myöhään kotiin. Tänäänkin aion mennä, kunhan ensin käyn juoksulenkin heittämässä. Intoa juoksemiseen on taas ihan eri tavalla kun pääsen vähän metsän puolellekin juoksentelemaan kun pakkanen ja lumi vei sieltä ne hirvikärpäs-otukset eikä tarvitse pelätä, että parvi kahahtaa niskaan!
      Vettä en ole mitannut, kylmäähän se on, mutta ihmeellisesti siihen vaan on tottunut. Eihän siellä nyt lilluta kuin kuumavesialtaassa, mutta kyllä se vähän muuta on kuin pelkkä kastautuminen. Ihan minä siellä uin vetoja! HRRR!

Viime viikkoinen kuva vielä Saimaalta ♥

Naapuri levitteli viikonloppuna lantaa tuohon meidän pihan vieressä olevalle pellolle. Olen odottanut, että milloin se sen kyntää, mutta ainakaan vielä ei ole auroja pellolla näkynyt. Miehenmurrikalla oli auton helmat ihan lehmän lannassa kun ajettiin viime viikolla kylän kautta, kun oltiin vähän kuvaamassa minun juoksuvideoita. Joka kerta kun autosta nousi, löyhähti vastaan lannan haju.
       Maalla asumisen aromeja!
       Vähän sama kuin silloin kun tuvasta vaihdettiin ikkunat ja uusiin ikkunoihin ilmestyi heti ensimmäisenä kesänä kamalasti kärpäsiä, niin ikkunamyyjä vain sanoi, että mitä asutte maalla! Ihmeellisesti niihin 50 vuotta vanhoihin ikkunoihin ei tullut ikinä yhtäkään kärpästä!
        Noh joo.

Ihanaa kun tuli lunta ♥
       Ensimmäisten lumien kanssa sanon vielä noin, mutta ehkä sanon jotain toisin maaliskuussa...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 21.10.2019
632. juoksupäivä (232 vko alkaa)
- 3778. 0 km 
- 7 km metsätie (44 min)
- juoksu kulki ihan hyvin jo heti alusta lähtien
- asento löytyi ja kulki jo paremmin/helpommin
- tiputin takamukseni kyydistä ja lantio löysi paremman asennon
- hengitys tasaista
- hyvä juoksu flow
- jalat jaksoivat koko matkan ilman suurempaa väsymistä
- +3, hyvä juoksukeli

torstai 24.10.2019
633. juoksupäivä (232 vko)
- 3784.0 km
- 6 km oikopolku+juoksukuvaukset kylätiellä ja metsätiellä (1,5h)
- juoksu oli vähän raskasta alkuunsa, mutta kyllä jalat siitä lämpenivät
- otin vähän spurtteja ja intervalli-harjoituksia sitten samalla kun kuvattiin
- ihan ok treenit nämä tämmöisetkin eikä aina vaan pitkää matkaa
- +2, poutainen, pilvinen päivä. Hyvä juosta!