31. toukokuuta 2020

Taimet ojennukseen



Meidän äiti oli huolissaan viime viikolla siitä, että kun ajan nurmikon niin pörriäisiltä häviää kaikki ruoka. Ei ole sitä pelkoa, että minun nurmenajoni tappaisi nuo tärkeät otukset maapallolta. Tänään juuri katsoin, että perjantain ruohonajon jälkeen voikukat ovat nostaneet aika urhoollisesti keltaisia päitään nurmen seasta. Ei niitä mikään ruohonajo tapa!

Tämän päivän olin varannut taimien koulimiseen. Olisi pitänyt tehdä jo viime viikolla, mutta oli kasvimaa ja vielä iltavuoro hieronnoissa niin ei oikein riittänyt vuorokaudessa tunnit. Tai joo, ehkä yöllä olisi voinut...
      Minulla on siis tänä vuonna itämässä isoa samettikukkaa ja sitten avomaakurkkua. Vaikka lajiketta on vähän niin taimia sai tänäänkin purkittaa ihan kiitettävästi. Miten se onkin, että ne lähtevät aina vähän kädestä nämä hommat? Geeneissä?

Ihmeen hyvälle taimelle ne olivat kuitenkin saaneet itsensä. Varsinkin sammarit olivat puskeneet pituutta kunnolla. Nyt laitoin ne tarkoituksella vähän lyhyemmiksi niin ei tulisi honteloita. Kasvimaalla on kurjaa jos pitää ruvetä niitä tukemaan...
       Joskus mietin, että onko tässä esikasvatus-hässäkässä mitään järkeä, mutta sitten kun katsoo vanhoja kuvia, missä kukkia on isoina ryppäinä kasvimaalla niin tajuaa, että on siinä jotain järkeä! Tekemisen ja katsomisen ilo ainakin! ♥


Eilen nauratti, kun minun pihallani pomppiva pupu otti elämänsä rennosti. Alan epäillä, että se ei edes tiedä olevansa saaliseläin! Se makasi huolta vailla nurmella pitkin pituuttaa ja nautti olostaan ♥ Olisi tehnyt mieli köllähtää siihen sen viereen...


Tämä viikonloppu on ollut kaikin puolin todella hyvä. Olen ollut iloinen ja touhukas ja onnellinen ♥ En tiedä onko se johtunut aurinkoisista keleistä, lämmöstä, töistä, joita olen saanut tehdyksi vai ihan vaan siitä, että rankan viikon jälkeen oli muutama vapaa?! Niin tai näin, tämä tuntuu vaihteeksi todella hyvältä.
         Ja hei!
         Järvi on lämmennyt sen verran, että tänäänkin ihan vaan uiskentelin uimisen ilosta ♥ Ainut mikä uimisessa vähän takaraivoa kiristää on se, että minun olisi jossain vaiheessa pitänyt saada ranta siivottua siitä kaislanmuhjusta. En ole vielä kertaakaan tänä kesänä sitä saanut aikaiseksi... Tämä on ollut todellakin todella omituinen kevät!
        Nyt olisi aika mennä laittamaan tämä viikko purkkiin ja ottaa vastaan seuraava viikko. Jokohan se toisi meille kunnon kesähelteet?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti