Siis melkein harmittaa, miten huonolle hoidolle tämä blogin pito on jäänyt. Viimeksi kirjoitin toukokuussa (!!) ja totuus on kuitenkin, että olen valtavasti kaivannut kirjoittamista ja ajatusten sullomista blogiin. No, nyt sitten aloitan taas tämän vuoden ja katson mitä tämä vuosi tuo mukanaan, toivottavasti osaan antaa aikaa myös näille asioille, joista todella nautin.
Viime vuosi meni nopeasti.
Ehkä nopeammin kuin olisin voinut kuvitella, mutta sitäkin raskaampi se oli. Varsinkin syksy meinasi tappaa minut. Mutta niin vain minä valmistuin hierojaksi. Koulutetuksi hierojaksi 4.joulukuuta. Teen vielä pari kuukautta asiakastunteja koululla, niin saan sitten vähän omaa kurssimaksuakin kuitattua takaisin päin ja muutenkin, harjoittelen vähän. Olin ajatellut, että tämä vuosi olisi sellaista innokasta uuden elämänvaiheen kanssa jännäämistä, mutta ainakaan vielä en ole päässyt siihen riemuun kiinni... Tuntuu vain, ettei ole oikein päässyt omaan arkeen kiinni vielä yhtään ja samalla tavalla oma elämä on taas jostain ulkopuolisesta tahosta kiinni. Oma päätösvalta arkeen ja työhön ei ainakaan toteudu!
Toivon todella, että tämän vuoden puolella korona ainakin saisi jonkin muun suunnan kuin tämän jojoilun!
Eletään vuotta 2021. En oikein tiedä mitä olisin odottanut, mutta kun viime vuonna aloitin tammikuun, olin ehkä ajatellut tästä vuodesta vähän erilaisempaa. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa...
Olin ajatellut, että tämä vuosi olisi jotenkin uuden elämän alku. Miten ihminen onkin typerä välillä ajatellessaan, että jotenkin voisi tätä elämistä ennakoida tai hallita! Ei voi. Edelleenkään.
Teen tällä hetkellä vielä opiskelijahierontoja koululla, mutta viime viikolla oli jo sellainen fiilis, että tänne en itseäni pysty kuvittelemaan. Asiakastyö on ollut todella vaikeaa, kun toisella puolella huonetta opiskelijat yrittävät oppia ja meidän pitäisi samassa tilassa tarjota asiakkaille rentouttava hieronta ja kuullakin jotain mitä heillä on sanottavanaan.
Tämän viikonlopun pyhitin levolle. Viime viikon jälkeen olin todella uuvuksissa, vaikka tunteja ei niin paljon ollutkaan. Kuormitun melusta ja hälystä todella paljon ja se onkin sitten jo vaikeampi asia korjata, kun en voi siihen itse oikein vaikuttaa. Tähän kuitenkin voin. Rentoutumiseen ja palautumiseen.
Pitkä pakkasjakso päättyi tänään plus-asteisiin. Toivottavasti nyt ei ihan kaikkia lumia sulata, mutta kieltämättä veden lorina räystäissä laukaisin jonkinmoisen kevättunnelmoinnin ainakin tässä emännässä. Rupesin miettimään kasvimaata ja pihahommia ♥ Ja tietysti Miehenmurrikan puolesta olisin iloinen jos kevät olisi aikaisessa ja kohtuullisen lämmin. Miehellä on ollut piiiiitkä talvi, kun soutuvene on ollut korjauspukkien päällä jo syyskuussa ja syksyllä korjauksia ei voinut kovin pitkään tehdä, kun mikään ei enää syyskosteilla ja kylmillä kuivunut. Nyt sitten on odoteltu kuin kuuta nousevaa sitä kevään ensimmäistä päivää. Olen melkein varma, että Miehenmurri odottaa kevättä vieläkin enemmän kuin Muumipeikko Muumilaakson tarinoissa!
Kävin tänään avannossa. Tällä hetkellä avantoni on pieni kuoppa jäässä. Sellainen, mihin mahdun vain minä ajatuksineni. Ihan riittävä siihen tarkoitukseen, mihin sitä olen miettinytkin. Tänään kun nousin avannosta, rantaan oli erehtynyt ajamaan moottorikelkkailija. Hymyilytti salaa, kun kelkkailija vilkaisi ensin nopeasti ja sitten katsoi kuin varmistaakseen, että todella olin tulossa uimasta. Hullunahan ne minua pitävät, kun eivät ole itse kokeilleet!
Kokeile, sinä mahdollinen lukijani. Kokeile avantoa ja tule kertomaan oliko se niin hullua kuin mitä ihmiset luulevat!
P.S. Aion nyt kirjoitella tänne. Edes jotakin. Haluan kirjoittaa tänne. Minulla on ollut ikävä tätä - ja teitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti