Huomasin tänään kun puuhailin kyökin puolella, että pihakuusen ex-jouluvalot syttyivät ja ulkona oli vielä melkolailla valoisaa, semmoinen illan vaaleansininen hetki. Tämä puolisko talvesta on aina mukavampi, kun tietää, että jokainen päivä vie lähemmäs valoa.... auringon valoa siis!
Tänään oli kylmä pakkaspäivä. Pakkanen pysytteli sitkeästi -20 asteen tuntumassa, mutta onneksi iltapäivästä laski sen verran, että pääsin käymään lenkillä. Juoksin 5 km uimarantalenkin ja silmäripset sain huuruiseksi hengitellessäni. Näytin takuulla lumikuningattarelta! Muuten juoksua voisi kuvata täi tervassa-vertauksella. Olin unohtanut ottaa välipalaa ennen juoksua ja energia oli kyllä poissa täysin minun tämän päivän juoksusta. Tuli kuitenkin koko viisi kilsaa juostua, mutta ei se semmoista rennon letkeää tällä kertaa ollut. Kai tuo kylmyyskin osaltaan vähän vei tehoja pois.. Jälkeenpäin kuitenkin olo oli euforinen, vaikka juoksu sinänsä vähän raakileeksi jäikin. Ei koskenut mihinkään, ei tuntunut mikään miltään, ei ollut ajatuksia. Pelkkä pehmoinen ja lämmin tunne. Juoksupöhnä.
Vuodenajat on mahtava juttu!
En minä sitä sano, että kesähelteillä roikkuessa riippumatossa tulisi ikävä näitä pakkasia, mutta siitä helteestä ei osaisi nauttia ilman näitä pakkasia! Ja päinvastoin. Olisi pitänyt saada vuodevaatteet ulos, mutta kun joku varastaa minulta tunteja!!
Koiran vointi alkaa kohentua, vaikka en minä niin lapsellinen ole, että minä uskoisin näihin parempiin päiviin ihan tosissani ennen kuin ne ovat totta. Nytkin iltasella vatsa oli löysempi taas, vaikka aamupäivästä jo näytti suhteellisen hyvältä. Ja iltapäivästä piti riehua jo pallojen kanssakin! Toivottavasti pakkaset tappaisivat osan bakteereista ja antibioottikuurin rääppiäiset sitten ne loput möröt! Siivosin tänään taas torpankin ja pesin lattiat, että saisi edes katkaistua pöpöiltä siivet taas. Kaikki keinot käyttöön!
Tänään istuin saunanlauteilla ja mietin, että millainenhan ystävä minä olen. Otanko minä toisen huomioon silloin kun pitäisi? Muistanko kysyä oikeat kysymykset silloin kun niiden aika on? Välitänkö oikein? Tuli vain nämä kysymykset mieleen, kun eräs ystäväni on pitänyt 'mykkäkoulua' viikon verran enkä oikein tiedä onko syy minussa vai minun puheissani... Näinä päivinä (ja oikeastaan viikkoina) kun koira on ollut kipeä ja itse ihan poikki ja väsynyt ja uuvuksissa, olisin kaivannut sitä, että ystäväni olisi edes kysellyt miten menee tai mitä sairastuvalle kuuluu. Viimeinen viesti oli kirjoittu viime viikolla, kun yöunet olivat jääneet pariin tuntiin ja aivot olivat harmaata mössöä, ja vaikka mielestäni en kirjoittanut mitenkään tylysti tai tympeästi sitä viestiä, jossa kerroin, että taidan painua unten maille hetkeksi, niin sen jälkeen emme ole vaihtaneet sanaakaan... Totuuden sanoakseni, en ole jaksanut miettiä koko asiaa ennen tätä iltaa, kun sauna helli lämmöllään.
Odotanko jotain liikaa, kun toivon, että se tykkääminen kestäisi myös ne ajat, kun toinen ei ole parhaimmillaan? Toivottavasti minä osaisin olla kyselevä ja huolehtiva ystävä minun ystävilleni, sillä tämä on opettanut ainakin sen, että ystävien tukea tarvitsee, vaikka se olisi vain lyhyt tekstiviesti tai puhelinsoitto tai sähköposti tai kortti. Pieni muistutus siitä, että ulkomaailmassa joku ajattelee ja välittää, antaa voimia silloin kun elämä pyörii koiran sairastelun ympärillä.
Kunhan saan iltaruuan annettua koira-potilaalleni niin aion tehdä samoin myös tänä iltana. Peitto, peiton päälle oranssi viltti, pitkät villasukat ja kirja. Ja hyvät yöt!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
19. päivä (7. viikko alkaa...)
- 5 km uimarantalenkki (34min)
- juoksin koko matkan
- vähän työlästä oli tämänpäiväinen juoksu, unohdin välipalan joten energian puutetta varmaankin...
- hengitys toimi ja huurusti silmäripset
- eikä jaloissakaan mitään muuta vikaa ollut, mutta kun eivät jaksaneet kunnolla...
- pakkasta -14, vähän viileä keli jaloille, maantie hyvässä juoksukunnossa
- juoksun jälkeen hyvä ja euforinen olo huonosta juoksusta huolimatta, ihan semmoinen pöhnä olo !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti