Lääkärikäynti ja leimasimia!

Aamulla oli maahan satanut muutama sentti kevyttä pakkaslunta. Pakkastakin oli melkein jo kymmenen astetta, kun aamusella haettiin koiran kanssa posti. Yö oli ollut jälleen rauhallinen ja unta oli tullut molemmille melko hyvin. Aamusella nostin koiran vähäksi aikaa sängyn jalkopäähän lämmittelemään, kun lattiat tuntuivat niin kylmiltä pakkasaamussa.

En tiedä mistä koira tiesi, että olen sitä tänään taas viemässä lääkäriin, mutta päivälenkiltä palatessa se ei suostunut tulemaan kotiin millään. Yritin aamusta tehdä kaikki asiat kuten aina ennenkin, mutta kai se sitten jotenkin luki minua hiukkastasolla!
              Lääkärissä otettiin jälleen verinäyte eikä potilas tykännyt siitä yhtään. En kyllä ihmettele kun jatkuvasti tökitään samaan tassuun! Verta oli sitten taas joka paikassa ja koiran jalkakin näytti siltä kuin sitä olisi yritetty katkaista eikä vain ottaa verinäytettä! Lääkäri aloitti puheen anemiasta, halusi tutkia, ettei koira vuoda sisuskaluista. Sitten se kokeili vatsaa ja rupesi puhumaan suolistokasvaimista, suurentuneesta pernasta ja sen sellaisesta, halusi ottaa röntgenin varmistaakseen asian. Tässä vaiheessa minä olin jo sitä mieltä, että voisi olla jo niiden hyvien uutisten aika...
               Ajattelin, etten ikimaailmassa saisi koiraa pidettyä röntgenpöydällä kyljellään ja vielä paikallaan niin että kuva onnistuisi. En toisaalta tykännyt siitäkään ajatuksesta, että se pitäisi rauhoittaa kuvan ottoa varten. Onneksi koira makasi täysin liikkumatta, kun se kyljelleen vihdoin saatiin ja hoitaja sai vielä korjailla sen asentoakin ilman että koira olisi harkinnut pakoa.

Kuvissa ei näkynyt mitään muuta kuin mahassa soraa tai pieniä kivenhituleita (??). Lääkäri vähän naureskeli, että olenko syöttänyt ihan ohjeiden mukaan... Kysyin, että voisiko kivet olla tullut lumen mukana, kun en todellakaan ole ruokavalioon lisännyt pikkukiviä! Heh...
               Haima-arvoja ei vielä saatu, mutta muuten veriarvot näyttivät olevan normaalin puitteissa. Ainoastaan lymfosyytit olivat tarkemmassa erittelyssä koholla, joka lääkärin mukaisi viittaisi yksistään suolistokasvaimeen, mutta kun kokonaislukuna lymfosyytit olivat kuitenkin normaalit, ei lääkäri ihan diagnoosia kohonneen luvun avulla tekisi.
                Hyvänä uutisena kai oli sitten se, ettei mitään katastrofaalista löytynyt. Nyt toivon sormet ristissä varpaita myöten, että haima-arvot olisivat laskussa, että edes jotenkin päästäisiin kuivalle maalle tässä asiassa...
                 Kotona oltiin puolen neljän maissa ja molemmat niin nälkäisiä, että taidettiin hotkaista ruuat pureksimatta! Tämän päivän piristys löytyi kuitenkin iltapäivästä postilaatikosta: olin saanut ne minun leimasimet postipakettina kotiin asti!

Lauantaina töiden jälkeen pitää käydä ostamassa vielä leimasintyyny. En ole vielä väriä päättänyt. Nämä ihanuudet ostin sellaisesta saksalaisesta kaupasta kuin sonst noch was? Nopea oli ainakin toimitus, sillä taisin tilata nämä herkut keskiviikkona ja tänään ne kököttivät jo postilaatikossa! Nyt en vain malttaisi odottaa, että pääsisi tekemään kortteja uusilla leimasimilla!
           Onneksi ne suurimmat pakkaset taitavat sittenkin jäädä tulematta. Keskiviikkonakin pakkasta on ylimmillään -19 astetta (ainakin ennusteiden mukaan), kun vielä viikonloppuna se oli yli kahdenkymmenen. Ei sillä, kyllä tuo -19 ihan kivasti poskia nipistelee, se on varma!
             Tänä iltana koiruus oli niin väsyksissä taas päivän kamaluuksista, että se on leikkinyt sohva- ja sänkytyynyä vuoronperään. Tällä hetkellä on sängyn vuoro. Aikalailla minä tuota karvaturria rakastan... ja ottaisin kyllä vatsavaivat itselleni, jos sellainen olisi tässä maailmassa mahdollista. En tiedä mitä koira näistä lääkärikeikoista tuumii ja milloin se menettää uskonsa minuun, mutta ainakin tänään se vielä nojaili minua vasten sillä lailla kuin tykkäisi minusta - kaikesta huolimatta! ♥
               Minulla on tähtitaivaalle jo valmis toive, kunhan vain pongaisin sen tähdenlennon...

Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä

- Tommy Tabermann-

Niinpä... sitähän tässä yritellään...