Nahjuksen löllötyspäivä

Tänään en saanut mitään aikaiseksi eikä siitä voi syyttää edes pakkasta!
           Aloitin tänään kaikki lauseet sanalla "pitäisi" enkä saanut ainuttakaan lausetta toteutettua. Vetelys olen! Sen verran itsekuria kuitenkin löytyi, että kävin juoksemassa, vaikka mittari sillä rajalla olikin, että kehtaako mennä itseään kylmettämään. Piti vaan edes jotenkin saada vähän mieltä liikkeelle kun tuntui, että junnaa vaan paikallaan - sekä kroppa että ajatus!
            Juoksu ei tänäänkään tuntunu mitenkään sellaiselta 'hurraajeewautsiwau' juoksulta, mutta ihmeen nopeasti minä heitin uimarantalenkin kuitenkin. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja vaikka ajourat jäisiä olivatkin niin tien reunassa oli pakkaslunta juuri tarpeeksi, että sai tossun pitämään askelten alla. Maisemat olivat hienot ja kun reissu vähän venähti niin aurinko oli jo laskusuunnassa. Siksi kai pakkastakin oli vähän enemmän kuin aikaisemmin iltapäivällä. Kinttuihin se kylmyys kävi ensin, mutta täytyi myöntää, että vähän kyllä yläkroppakin sai kylmää. Toivottavasti nämä hartiakivut eivät ole siitä. Yritin kyllä mennä heti lenkin jälkeen lämpöiseen suihkuun ja puin villanutut niskaan etten nyt ainakaan juoksun takia hanki itselleni flunssaa!

Koira on ollut tänään melko samanlainen kuin eilenkin. Vähän se on tavallista väsyneempi, mutta se voi johtua lääkkeistäkin. Itse nukuin kuin tainnutettu tilhi silloin kun söin kahta antibioottia yhtä aikaa! Toivottavasti koirakin vähän piristyisi kun kuuri loppuu. Ja vatsakin pysyisi kunnossa... sitähän tässä toivoo koko ajan.
           Puhuin tänään puhelimessa työkaveri-ystäväni kanssa ja se kyllä meni sitten pikemminkin minun sydänsurujen tilitykseksi. Huomaan kyllä, että minun pitäisi nähdä ihmisiä enemmän niin asiat tulisivat kerrotuksi pikkuhiljaa. Nyt kun soitellaan melko lailla kerran kuussa niin ehtii kerääntyä monen monta asiaa päällekäin ja sitten kun sen sysää toisen korville kokonaisuudessaan ja yhdellä kertaa niin voi aiheuttaa toiselle korvakipua! Pahoittelin asiaa kyllä puhelun loputtua, mutta eihän se siinä vaiheessa enää auta. Toveri toppuutteli ja sanoi, että ei tässä pakkaspäivänä ollut muutakaan tekemistä... heh! Sanoo vaan! ♥

Nyt vähän juimii ohimoita. Liekö nesteenpuutosta minullakin... Tänä iltana väsyttää taas enemmän, vaikka hyvät unet saatiin koiran kanssa molemmat. Karvaturri nukkui melkein koko yön miun vieressä ja tuntui oikeastaan ihan mukavalta nukkua jonkun kanssa. Tosin se joku kuorsasi välillä aika äänekkäästi! Uros mikä uros!
            Huomenna pitäisi soittaa niitä haima-arvoja eläinlääkäriltä. Olisi ne varmaan saanut jo tänään, mutta en uskaltanut soittaa. En vaan halua tietää, jos ne eivät ole laskeneet mihinkään tai peräti nousseet. Se on sitten kuin isku vasten kasvoja ja ilmat pellolle. Mitä minä sitten teen? Miten ihmeessä minä sitten saan koiran ikinä kuntoon jos en saa edes haimaa rauhoittumaan?
             Ilta jälleen, kun rupee pohtimaan näitä asioita, joita ei voi kuitenkaan mitenkään hallita tai ratkaista iltayöstä! Tyypillistä minulle! Pitäisi nyt vaan napata kirja hyppysiin ja vähän saada mieltä rauhoitettua ennen unta...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
20. päivä (7. viikko)
- 5.2 km uimarantalenkki (33min)
- koko matkan juoksua
- askel ja hengitys sujuivat, mutta asennossa on jotain häikkää. Tänäänkin tuntui kun laahaisin itseäni eteenpäin enkä juossut. Keskivartalo ylös ja lantio eteen! Mihin nämä ohjeet nyt ovat unohtuneet!
- mielenlujuutta tarvittiin että minut sai tänään lenkille, ei niin että juoksu ei olisi maistunut, mutta kun ei ollut jotenkin jaksamista lähteä siirtelemään jalkoja... en tiedä miksi.
- pakkasta -15 ja vähän kävi kinttuihin ja sitten yläkropasta harteisiin. Tiet olivat hyvät
- juoksun jälkeen kiittelin kuitenkin itseäni että olin saanut itseni juoksulenkillä käymään. Olo oli hyvä ja hymyilytti niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja ruoka maistui hyvältä! 
- tulisi ne kevätkelit jo...