Västäräkistä vähäsen!

Näin eilen ensimmäisen västäräkin! ♥
       Västäräkistä viikko vai miten se meni...?
        Tosin tänään takapihan niitylle laskeutui jälleen myös kurkikin, varmaankin kuopimaan taas niityn mullokselle ja näin jatkaen myyrien töitä, joten ei siitä sen enempää.
        Keväisiä päiviä on tämä alkuviikko tarjonnut oikein avokämmenin. Lämmintäkin on ollut paikkapaikoin vaikka aamuisin ollaankin oltu nollassa tai jopa vielä vähän pakkasen puolella. Kuivaa ja pölyävää. Naama on kuin santapaperi, kun tulee töistä kotiin ja kasvoissa on sentin paksuinen pölykerros. Luonto selvästi odottaa sitä sadetta, joka pöyhäyttää kevätvihreyden sitten esiin.

Vähän on ollut ristiriitaiset fiilikset tämän viikon töistä. Olen vähän sen tyyppinen tapaus, että mielellään pidän ihmisistä sen positiivisen ja hyvän kuvan pinnalla mahdollisimman kauan, mutta tällä viikolla on jälleen kerran pitänyt luopua siitä ajatuksesta erään ihmisen kohdalla. Vaikka työkavereitaan ei voikaan valita, niin toivoisin, että se asiallinen ja ystävällinen suhtautuminen olisi molemmin puolista eikä niin, että minä yritän ja puren hammasta ja toinen katsoo oikeudekseen hypyttää, moittia turhista ja syyllistää...
         Odotan niin kovasti toukokuuta kun pääsee "omalle tontille" tekemään oman pään mukaan hommia ilman että joku koko ajan vahtii ja kyttää ja moittii. Tiesinhän minä ettei tästä keväästä tule helppo, mutta jotenkin toivoin, että tämä olisi kuitenkin sujunut rehdimmin. Tänään oli ensimmäistä kertaa ikävä edesmennyttä pomoani. Hänen kanssaan pystyi puhumaan ja tiesi, että sai ainakin rehtiä ja reilua kohtelua, vaikka ei sydänystäviä oltukaan.
           Sadan kilometrin mittainen huokaus.

Kroppa totuttelee työhön edelleen ja olen aika puhki töiden jälkeen. Kaksi viikkoa siihen on yleensä mennyt, mutta olen tänä vuonna taas vuoden vanhempi, joten jos lie menee tänä vuonna jo kolme viikkoa ennen kuin keho tottuu aikaisiin aamuihin ja työntäyteisiin päiviin.
        Ja tässä keväässä on lisänä vielä uusi parisuhde, jota hoidan siinä kaiken työväsymyksen, kotipuuhien ja muun elämän ohessa. Yllättävän haastavaa oikeastaan. Tänään oli radiossakin juttua työelämän ja parisuhteen/avioliiton yhdistämisestä ja miten vaikeaa se on. Huomasin ajattelevani ihan samalla tavalla. Ei oikein riitä paukkuja ihan kaikkeen, vaikka miten haluaisi. Vaatii tämäkin harjoittelua, kun en ole ollut ennen tämmöisessä tilanteessa. Toisaalta se oman murusen syli antaa myös voimia siihen muuhun arkeen, että kyllä taidan jäädä tässä(kin) asiassa plussan puolelle ♥
        Iltasella pyöri taas kaikki työjutut semmoisena myttynä päässä, että piti käydä spurttilenkillä. Teki hyvää päästellä vähän höyryjä, vaikka lenkin valinta ei ihan nappi ollutkaan. Kylän ponitila oli käyttänyt tämäniltaista lenkkitietäni omana reittinään ja tiessä oli kavion kuoppia niin että piti varoa ettei nyrjäyttänyt nilkkaansa. Mukava lenkki muuten, sai lihakset vähän erilaista stimulaatiota kun pohjana ei ollutkaan tavanomainen kova hiekkatie tai asvaltin pinta. Ja pää tuulettui. Iltasella oli ihan ontto olo, kun lenkki oli vienyt työjutut (ja muutkin asiat) pois päänupista pyörimästä.
         Nyt möngin peiton alle, huomenna pitäisi jaksaa tehdä omalle pihalle taas vähän kevättä, etten jää jalkoihin sitten kun se sade kastelee kuivat maat ja kevät höyrähtää henkiin. Ihanaa aikaa tämä kuitenkin on, kaikesta työmäärästä huolimatta. Kevät, valo ja tuleva lämpö! ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
198. juoksupäivä (71 vko alkaa)
- 1282 km
- 5km suopohjien lenkki (32 min)
- spurttilenkki, yritin pitää suht rivakan tahdin suht tasaisena ja ihan hyvin siinä onnistuin
- jalat jaksoivat hyvin ja ajattelin, että torstaina pitää kai tehdä taas maitohappolenkki ylämäessä, että pääsee sitten kesällä kunnon treeneihin ja mäkitreeniin käsiksi
- hengitys ja askellus paremmat taas ja ryhtikin pysyi suht hyvin kohdallaan, joka kai osaltaan teki juoksusta helppoa ja mukavaa
- ilma oli viileä, mutta muuten kaunis ja aurinkoine, ihana kevät keli +12
- lenkin jälkeen oli euforinen, tyhjä olo, hyvä olla!