2.5 km juoksemista!

Yö meni rauhallisesti. Ei tarvinnut nousta minun eikä koiran, enkä ihmettele. Koira oli niin poikki eilisen kokemuksen jäljiltä, että kokonainen yöuni teki hyvää. Aamusella ei tehnyt kuin pissit ja pelotti oikein 11 maissa soittaa eläinlääkärille kuulumisia, sillä en olisi millään halunnut raahata sitä enää sitä nesteytystä kokemaan, vaikka hyvin tiedän että se auttaa...
             Eläinlääkäri sanoi, että kun juo ja pissaa niin hyvältä kuulostaa eikä tarvitse tänään tuoda lääkäriin nestettä saamaan. Olin niin iloinen ja pidin kyllä päivän mittaan huolen siitä, että sain ujutettua joka ruuan seassa desin tai kaksi vettä kuin huomaamatta koiraan. Sitten se vielä itsekseen joi kupista juomisensa, joten toivottavasti ei nyt ainakaan tänään oltu kuivumispisteessä!
            Huomasin tänään kyllä itsestäni sen, että nyt kun tietää mikä koiralla on ja miten sitä pitää hoitaa niin semmoinen kamala pelko, jännitys ja epävarmuus on vähän rauhoittunut ja tilalle tullut kamala väsymys. Tottakai edelleen olen huolissani koirasta ja tarkkailen sitä jo ehkä liikaakin kaiken varalta (ainakin koira alkaa olla sitä mieltä, että on kuin joku tarkkailuvanki kun roikun perässä koko ajan!). En edes enää muista millaista oli olla ns. huoleton tai huolettomampi koiranomistaja...
             Onneksi kuitenkin parempaan päin ollaan menossa - toivottavasti.

Iltapäivästä piti käydä lenkillä. Lumisadetta tuli sakeanakin pyrynä ja oli vähän ikävä juosta sirisilmin, mutta muuten oli ihanan kevyt ja hapekas ilma. Kokeilin, että mihin kintut pystyy ja ajattelin, että jos jaksaisi juosta puolet matkasta eli sinne missä yleensä olen kääntynyt takaisin. JA JUOKSIN MYÖS! 2.5 kilometriä yhtä soittoa ja suhteellisen mukavasti askel nousi koko matkan. En tosin olisi jaksanut toista samanlaista matkaa takaisin, mutta vitsit tuuletin kyllä kääntöpaikalla!!
            Okei, ei ehkä mikään maratooni, mutta juoksupäivänä oli vasta nro 10, joten aika hyvin kuitenkin tämmöiselle sohvaperunalle! Toisen puoliskon tulin sitten juoksu-kävelyä ja siinäkin pyrin vain tasaamaan kävelyllä hengitystä ja muuten laittamaan juoksuaskelia toisensa jälkeen.
             Odotan malttamattomana kevätkelejä jo, kun pääsee juoksentelemaan ihan oikeesti (toivon mukaan) jo silloin. Että voi päättää että käympäs tuolla ja sitten vaan juoksee ja käy! Ja 2.5 kilometriä on suurinpiirtein matka minun uimarannalle, joten ensimmäinen tavoite on saavutettu puoliksi. HURRAA!

Aloitin vähän palapeliä tänään. 1500 palaa ja ihana piirroskuva. Maisemapalapelitkin on ihan mukavia, mutta nämä piirroskuvat ovat minusta ihanan selkeitä sen puoleen, että tulee nopeammin onnistumisen iloa! En vielä ehtinyt montaakaan palaa löytää, mutta jo vähäinenkin aherrus teki hyvää pääkopalle. Palapelit ovat aina rauhoittaneet minua. Kai se johtuu siitä, että siinä saa uppoutua täysin ulkopuoliseen maailmaan ja pää saa levätä arkisista huolista. Ihanaa puuhaa kuitenkin.
           Iltasella pyöräytin pihaa vielä traktorilla kun päivän aikana lunta ehti tulla aikamoinen kerros pihamaalle. Nyt sai jo vähän työnnelläkin kun maa oli sen verran lumettunut. Melkein pääsin/jouduin autoakin vetämään ojasta, kun nuorempi nainen oli hurauttanut tuohon meidän pellon laitaan autonsa ja nuoret miehet olivat tulleet auttamaan ja tulivat kysymään apua jos semmoista tarvittaisiin. Huvitti sekin, että kun nuorimies tuli traktorin luo niin se aloitti juttunsa niin että "tuo emäntä onnistui ajamaan ojaan.." mutta kun huomasi, että toinen emäntä istui traktorin ratin takana, jäi ne emäntä-vitsit siihen! En minä sitten ehtinyt apuun kun saivat työnnettyä sen penkasta pois ja sillä hyvä.
            Alkaa tämä vuosi vedellä viimeisiään ja minä myös tämän päivän osalta. Otin jo tunnin unet tuossa iltapalan jälkeen ja "katsoin" samalla Ice Age 2! Hihi, yhtä hyvä se oli kuin joskus muinoin ensimmäisen kerran katottuna ... tai siis ainakin ne kohdat, jotka tänään katsoin ...



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
10. päivä (4. viikko)
- 5km metsätielenkki (36 min)
- juoksu-kävelyä, tosin toinen puolikas (2.5km) meni jo juosten!! ja toisen puoliskon tulin juosten-kävellen takaisin
- hengitys onnistui hyvin ja kroppa muutenkin tuntui, että pelitti
- polvissa tuntui pientä paineen tunnetta alussa eli toimiva alkuverryttely uupuu meikäläiseltä edelleen!
- askel lyhyt ja matala, toimi hyvin
- 2.5km meni suht kevyesti, tosin en olisi voinut kuvitella kääntyväni ja juoksevani takaisin yhtä kyytiä, ei niinkään jalkojen vaan hapenottokyvyn takia. Jalat olisivat jaksaneet, keuhkot ja sydän eivät vielä
- lumisadetta ja -5 pakkasta, pakkanen hyvä, lumisade ei antanut kasvojen oikein rentoutua...
- tossu kastui sivulta kun pompin raiteiden yli paksussa hangessa
- hyvä juoksu ja olen ylpeä itsestäni!