Arki alko meidän torpassa aika juhlavasti, kun nukuttiin molemmat - koira sekä emäntä - pyöreät kymmenen tuntia ilman herätyksiä tai ulosvientejä! Koira itsekin oli niin erilainen, kun oli saanut kunnon yöunet ja touhusi virkeänä aamupalansa ympärillä. Samoin oli emännän mieli korkealla ja hymyilytti pelkästään se, että unta oli tullut kerrankin tarpeeksi!
Pienestä se onni on kiinni.
Ja kun aamuinen aurinkokin oli aivan mahtava postinhakureissulla, niin meidän lauantai ei oikein olisi paremmin voinut alkaa. Tuikkasin halot uuniin ja laitoin tulta perään, tein aamupalan ja annoin kuuselle vettä. Kohtuudella sekin vaan vettä juopottelee päivän aikana, mokomakin kuusi!
Tänään pikkusisko miehineen oli tulossa tänne suunnalle yökylään, kunhan nyt selvisivät omasta aamustaan äidin helmoissa. Oltiin juuri aikeissa lähteä koiran kanssa aamupäivälenkille kun ne sitten ilmestyivät pihamaalle. Vähän aikaa koira jaksoi halia tulijoita, mutta sitten kyllä rutiinit taisivat voittaa, kun tuli tuijottelemaan minua siihen malliin, että eikös me lähdetäkään?!
Lenkin jälkeen oli oman lenkin vuoro.
Siskon mies on juossut jo pidemmän aikaa ja kyselin sitten vaivihkaa vähän vinkkejä juoksuasennosta ja askelten sijoittamisesta, mutta hän kuulemma juoksee aika pitkälti "omalla tyylillä" eikä ole minkään juoksukoulun kasvatteja eikä oikein sen puoleen osannut askeleista sanoa mitään. Lantion asennosta sain vähän havainnollista esimerkkiä ja kun kokeilin ns. pystympää lantiota juoksun aikana niin kai se vähän askellusta helpottikin. Muutenkin oli sopiva pikkupakkanen ja kevyttä lumisadetta, joten aivan tosi hieno keli juosta (ja kävellä välillä..). Polvetkin tuntuivat jo paremmilta se antoi toivoa siitä, että ehkä minunkin polveni tottuvat liikkeeseen!
Kun tulin lenkiltä, sisko istui sohvalla koiran kanssa ja huuteli, että miksi liikkua kun aktiivirannekkeen mukaan hän on kuluttanut monta sataa kaloria pelkästään istumalla! Olin ostanut rannekkeen sille joululahjaksi ja sisko kuulemma vähän epäili toimiiko ranneke varmasti. Iltasella se sitten tuli sanomaan, että kai se ihan oikein näytti, kun oli jostain katsonut kalorinkulutuksen omapainoiselle naiselle, joka ei päivän aikana tee mitään. Lohdullista sekin tietysti, että elämä jo yksistään kuluttaa kaloreita...
Kaloreista puheen ollen.
Illalla oli pizzaa ja minä tein lupaamani 'Hot' n Cold'-jälkkärin eli jäätelöä ja uunikuumia muffinsseja! Aika hyvä yhdistelmä sanoisinko ja vielä kun jätski onnistui tällä kertaa aika hyvin, niin jälkiruoka oli ainakin minun mielestäni varsin onnistunut lopetus varsin hyvälle pizzalle! Namskis!
Iltasella lämmitin ulkosaunan ja istuin lauteilla niin kauan että muistutin grillivarrasta. Hangessakin kävin pöllyttelemässä puuterimaista pakkaslunta ja ekalla kerralla meinasi jäätyä jalkapohjat! Tepastelin pitkän aikaa saunan puolella paikallani ja yritin saada niitä lämpimiksi kun oikein pakotti lumen kylmyys. Sitten kun veri rupesi kiertämään niin olo oli ihan mahtava! Nyt sitten iltapalan jälkeen olo on niin vässähtänyt että ei tarvitse tänä iltana paljoa unta huhuilla! Tarraa kiinni heti kun tuonne sänkyyn vaan pääsen.
Ihanaa on, että koira tulla nyhjäisi itsensä miun sänkyyn iltaunia vetelemään, vaikka sisko miehineen istuivatkin vielä tuvan puolella tv:tä katsellen. Kai se tuttu luo tiettyä turvallisuuden tunnetta koirallekin. Ainakin karvaturri kuorsaa minun sängyssä varsin onnellisen näköisenä.
Ihana on!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
9. päivä (3.viikko)
- 5km metsätielenkki (43min)
- juoksu-kävelyä (juoksua kai enemmän)
- pidin askeleen edelleen matalana ja lyhyenä, toimii
- lantiota yritin saada kohdilleen ja kokeilin eri asentoja, jossain kohdin tuntui hyvältäkin, mutta sitten keskittyminen herpaantui
- hengityksessä kokeilin pidempää hengitystä, mutta se nyt ei vielä ihan istunut pakettiin
- polvissa tuntui lumpion alapuolella ja sivuilla, mutta ei häiritsevästi (iltasella jo paljon paremmat kuin viimeeksi)
- pakkasta -8 ja pientä lumisadetta
- tienpohja vähän kalteva ja hankala, muuten hyvä
- juoksu tuntui hyvältä ja suht helpolta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti