Kolme yötä Jouluun

Viime yönä oli jälleen herätys kello kahden maissa ja koira tepasteli pihavalon kelmeydessä pitkän tovin. Ei vatsa ihan löysällä ollut, mutta ei kyllä vielä ihan normaalikaan, vaikkakin parempi. Enemmänkin tästä yölenkkeilystä taitaa tulla kohta tapa, jonka aion kyllä kitkeä pois heti kun keksin, että miten! Alan olemaan niin poikki näiden yöherätysten takia, että tuskin tummat silmän aluset enää vaaleiksi tuleekaan!
              Haukotus!
              Tänään vietin lekottelu-sunnuntai - tai siis kävin sillä juoksulenkillä tietysti, mutta muuten en tehnyt mitään erikoista. Juoksulenkille meno jännitti, mutta ihan hyvin polvi käyttäytyi lenkillä vaikka tie oli kurjassa kunnossa. Pakkasen kovettamat rypyläiset tien reunat ja todella liukkaat tasaisen tien alueet! Eli juoksualuetta ei oikein löytynyt. Turhauduin todella. Juoksu ei kulkenut ja tekniikka oli hakusessa ja hengitin miten sattui. Suihkussa nojasin seinään ja annoin lämpöisen veden virrata niskasta lattialle asti ja mietin, että hyvä kun näitäkin päiviä on joukossa. Ei pääse nöyryys unohtumaan eikä se miten ihanan monimutkainen laji juoksu itseasiassa on ja miten monimutkainen kokonaisuus oma keho on.
               Paras pahin juoksupäivä siis!

 Kaveri toi joulukukan jouluntoivotusten kera. Ajattelin, että olisin laittanut niistä semmoisen jouluasetelman, mutta ei minulla oikein ollutkaan sitten mitään hyvää astiaa johon olisin ne voinut tökätä. Minulla kuljeksii nyt irtonaisina kukkasina pieni hyasintti (jonka pelkään kukkivan ihan kohta, sillä en kestä sitä hajua...), amaryllis ja joulutähti. Olisi ollut kiva yhdistää edes joulutähti ja hyasintti yksiin, mutta ehkä en sitten yhdistä. Saan sitten napattua hyasintin johonkin karanteeniin jos se rupeaa haisuliksi.
           Nyt olisi sitten kohta puoliin vähän pakko löytää se kuusi. Ajattelin, että kuusen haku voisi olla tiistaina ja samalla sitten siivoaisin kuusen tuomisen jäljet tai sitten haen sen jo huomenna ja teen porkkanalaatikon sitten vasta tiistaina niin ei tarvitse pakkaseen edes laittaa... Päättämättömyyden ihanuutta! Kinkun taidan paistaa kuitenkin jo huomenna niin saan herkutella sillä lämpimällä kinkulla jo iltasella (en malta odottaa!!!).

Ah ja ne lahjatkin pitäisi saada kääröihin... Miten tämä joulu nyt näin äkkiä tuli, hihi!
              Ainiin. Tänään kun käytiin rannalla niin lunta oli, mutta ei jäätä. Niin, eikä pilkkijöitä... Milloinhan ensimmäiset näkyvät? Hullut hurjat. Tuuli oli aika navakka ja kai se sitten Pohjoisnavalta tuo kylmiä kelejä meille. Johan tässä on niitä vähän ooteltukin... Tänäänkin oli koko päivän pikkupakkanen ja oli NIIN ihanaa kävellä ja puuhastella iltasellakin puidenhakumatkalla, kun ei kenkä uponnut sohjoon eikä nuttu kastunut vesisateesta. Tämmöistä sen talven kuuluu olla!
               Nyt aion kuunnella vielä iltasaduksi Kolme yötä jouluun-kappaleen ennen kuin menen nukkumaan. Hyvät yöt tontuille, täällä yritetään olla oikein kilttinä.



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
6. päivä (2.viikko)
- 4.2 km (36 min)
- juoksu-kävelyä (kävelyä enemmän)
- polvi ei pahemmin ärhennellyt matkalla, iltasella paikansin kipupisteen painaessa vasemman polvilumpion alapuolella, luukummun sisäsyrjällä (varmaankin joku jänne yrittää tottua liikkeeseen)
- askel tömpsähteli pahantuntuisesti kovaan maahan - pitäisi lyhentää askelta, että osuisi oikealla askelluksella maahan
- hengitys ja muukin juoksutekniikka hajosi tämän tästä
- yläkropan rentous puuttui täysin enkä saanut vietyä askelta pitkälle pakaroiden ja takareiden suurille lihaksille! 
- -3 astetta, tie muhkuraisen jäinen ja todella liukas, kunnon juoksualuetta ei ollut
- onneton juoksu kaiken kaikkiaan, mutta onneksi näitäkin on niin pääsee parantamaan seuraavaksi!!