"Joulu on jo ovella.."

Aatonaaton yönä istuin jälleen ikkunan ääressä, viltti niskassa ja haukottelin niin, että naama ei riittänyt. Koira käveli jälleen pihamaalla pakkasessa.. huokaus.
            Aamulla löysin postilaatikosta naapurin tuoman joulutervehdyksen: joulukortin ja joulukarkkeja. Ei varmaankaan tule kyllä niiden kimppuun ensi hädässä riennettyä, sillä ne olivat liköörikarkkeja. Ei ihan suosikkipäästä minun konvehtimaustani, joten taidanpa säästää muille...
             Aamupalan jälkeen piti tarttua toimeen oitis, etten olisi sairastunut vätys-tautiin, joka helposti iskee aamuisin. Kuorin ja pilkoin porkkanat kiehumaan ja kiehautin samalla riisipuuron. Tein sen virheen, että tein riisit ennen porkkanoita ja jätin ne "hetkeksi" odottelemaan, että saan yhdistää ne tulevaan porkkanasoseeseen, mutta puuroriisi käyttäytyi kuin puuroriisi. Puuroutui kattilaan! No kun olin saanut käännettyä ja väännettyä porkkanat kuoliaiksi ja soossiksi asti, sekoittui vähän kitsaantunut riisi sinne ihan hyvin. Ja hyvältä se ainakin siinä "raakana" maistui kun vähän maistelin suolan määrää tarkastellen. En halunnut vielä tänään sitä syödä, joten viralliset maistiaiset saan varmaan joulupäivänä, kun huomenna olen äidin laatikoiden ääressä.
              Pidän itseäni melko siistinä ruuanlaittajana, mutta aikamoinen sotku oli laatikon teon jälkeen tiskialtaiden ympärillä! Hohhoijakkaa! Emäntä-piika-yhdistelmä käy joskus rankaksi niin kuin kaksoisroolit aina.

 Käytiin koiran kanssa aamupäivälenkillä, kun olin saanut porkkanalaatikon tehdyksi. Tyynellä puolella rantaa oli jo vähän jäätä rannassa. Järvi oli jäätynyt jännästi paloihin, mutta eiköhän tuohon nyt olisi jo jonkinmoisen pilkkireiän saanut aikaiseksi...?
               Tällä kertaa rannassa oli muitakin ja niillä sellainen isohko valkoinen koira, joka oli juuri sen näköinen, että jos se olisi saanut luvan, se olisi pistellyt poskeensa ensin minut ja sitten koiran. Hermostutti vähän, kun isäntä luotti siihen, että koira malttoi pysähtyä kun sitä käskettiin pysähtyä... Me lähdettiin nopeasti toiseen suuntaan, sillä vaikka meidän koira ei lajitoveriaan tainnut edes nähdä, niin ainakin nimen perusteella vastaan olisi tullut toinen uroskoira. Halusin välttyä siltä, että oltaisiin kokeiltu kumpi voittaa.
                 Autolle mennessä näin hassut jäljet lumessa. Koirakin niitä haisteli, mutta näkee kyllä selvästi, ettei meidän koiralla ole ollenkaan sellaista ajokoira-ominaisuutta, joka lähtisi riistan perään pää kolmantena jalkana. Paimen mikä paimen.
                 Hihi.Onkohan nämä tontun jäljet...?

Sitten oli vuorossa oma lenkki ja uusi lenkki metsätiellä.
              Ei sekään nyt mikään menestys ollut. Vähän hankala sielläkin oli juosta, kun se autolla ajettu ura oli vähän liian kapea, vaikkakin mukavan tasainen, ja sitten taas traktorin jälki olisi ollut tarpeeksi leveä, mutta epätasainen. Tällä kertaa yritin saada askelta kevyeksi niin, ettei se tömähtäisi maahan niin kovalla vauhdilla ja kovasti, ei ihan mennyt putkeen. Heti kun ryhdyin juostessa miettimään askelta, huomasin että koko kropasta katosi rentous ja jännitin ihan kaikkia lihaksia. Juoksin kuin pinokkio! Polviakin varoin selvästi, kun joka askeleella se tömähdys tuntui tuolla polven sisäsyrjällä ja tuossa edessä, luun päällä. Siksi kai lenkki menikin taas vähän kävelyksi... Aloitin kai sittenkin väärään aikaan juoksun, keväällä olisi ollut helpompaa ainakin juoksualustan suhteen.

Iltasella sitten (vihdoin viimein!) sain aikaiseksi napata silitysraudan kainaloon ja silitellä pois pyykkikorissa lojuneet lakanat. Vesipullollekin oli töitä, kun olivat aika rutussa lojuneet eikä pelkkä rauta saanut oikein ruttusia oikenemaan. Mukavaa puuhaa sinänsä, kohtuullisissa määrin. Tällä kertaa lisäviihdykkeenä oli Jouluradio, josta tuli joulumusaa koko ajan, ilman taukoja! Jihuu!
             Nyt alkaisi olla hommat tehty ja huomisesta lähtien sitten vaan nautiskellaan, syödään hyvin ja lojoksitaan kintut katossa! Ihanaa!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
7. päivä (3.viikko)
- 5km metsätielenkki (42min)
- hengitys ja juoksu eivät toimineet kuin muutaman kerran
- askel edelleen liian raskas ja käy kipeästi polviin
- polvissa tuntui "painetta" juostessa, mutta ei kovaa kipua
- en saanut pakaroita ja takareittä käyttöön ollenkaan!
- metsätie alustana vähän vaikea
- pakkasta -7 ja mukava juoksukeli
- milloinhan tämä muuttuu helpommaksi...