Tänään oli taas vale-kevätpäivä. Oliskohan jo neljäs tai viides järjestyksessään. Ainut mikä pilasi maaliskuu-fiiliksen oli kylmä tuuli ja koleus. Mittari näytti asteen pari plussaa, mutta onneksi maassa oleva lumenhäive ei nyt ihan muussiksi mennyt.
Käytiin koiran kanssa rannassa ja aurinko pilkisteli juuri silloin pilvien takaa kuin kultamöhkäle. Se ei enää kovin ylös nouse tähän aikaa vuodesta, mutta onneksi sentään näkyi tuonkin verran. Melkein jo odotan sitä aikaa, kun se taas rupeaa lämmittämään...
Koiran lenkin jälkeen oli oman lenkin vuoro ja oli ihana keli juosta, vaikka täytyy sanoa, että aikamoista kuria tämä juoksemaan LÄHTÖ vielä vaatii. Ei ole vielä kehossa sitä ominaisuutta, joka vaatisi liikkeelle. Nautin sitten täysin rinnoin, kun huomaan saavuttaneeni sen pisteen, että kroppa lähtee omin päin liikkeelle vailla sen suurempaa motivaattoria. Nyt se motivaattori on kuva kesäisen lämpöisestä päivästä, minulla toppi ja shortsit ja juoksukengät ja askel kevyt ja rento ja vaivaton uimarantaa kohti!
Vaikka juoksemaan lähtö olikin vähän vaikeaa niin juoksu muuten ei tuntunut enää niin puuromaiselta kuin viime viikolla. Kokeilin erilaisia askeleita ja juoksutempoa ja hengityskin pysyi suht hyvin mukana. Olo oli todella hyvä kun suihkun jälkeen tein ruuaksi kanarisottoa. Nams!
Jonkinmoinen energiapiikki siitä juoksusta kai tuli, kun iltasella tartuin vielä imurin varteenkin samalla kun odottelin, että ulkosauna lämpiää. Vaihdoin sänkyyn lakanatkin, joten tänään (ihan pian) saan pujahtaa puhtaiden vällyjen väliin. Ah!
Ulkosauna helli minut kyllä taas siihen kuntoon, ettei tarvitse unta odotella kunhan pää tavoittaa tyynyn. Kävin hangen puolellakin, tosin en kieriskelemässä, kun lumi oli muuttunut niin kovaksi, mutta viskoin vähän kylmyyttä saunanlämpöiselle iholle. Kyllä veri sen jälkeen kiersi!
Koiran vatsasta en taida uskaltaa sanoa mitään, ettei se kostaudu huomenna, mutta sanotaanko että varovaisesti pidetään peukkuja... Oma mieliala on tänään ollut parempi ja olen niin tyytyväinen tähän omaan "lääkekuuriin" juoksemisen muodossa. Se tekee juuri sitä, mitä toivoinkin sen tekevän. Ajatukset pysyvät hallinnassa, ei jaksa enää vatvoa sydämen asioita niin kauan ja tilalle on tullut jaksamista ja hyvää oloa!
Aivan mahtavaa!
Ja sekin, että onneksi aloitin juoksun jo tällä puolen vanhaa vuotta, sillä koko ajan mennään sitä helpompaa kohti: valoa ja lämpöä ja kevättä! Jes!
Sen verran kuitenkin puran sydämen kulmauksesta ajatuksiani, että tänään kun sain taas ihania joulukortteja niin pienimuotoinen haikeus iski niitä lukiessa, kun lähettäjien kohdalla luki monta nimeä. Vaikka muuten yksinäisyydestä selviää joten kuten, niin joulukorttien kohdalla minulla on ollut jo pitemmän aikaa semmoinen ontto olo. Olisi niin mukava laittaa pitkä lista nimiä siihen kohtaan, mihin laitetaan lähettäjän nimi. Olisi se toinen iso nimi ja sitten vaikka kolme (taikka viisi) pienempää... Tänäkin vuonna kirjoitin kortteihin vain yhden nimen ja ajattelin, että pitää ensi vuonna varmaan ostaa pienempiä korttejakin niin se loppuosa ei jää niin tyhjän näköiseksi...
Taas tämä minun postaukseni päättyi vähän haikeisiin tunnelmiin... Olen vähän melankolinen näin iltaisin. Tai ehkä ajatukset vaan ovat rehellisemmillään juuri ennen unta.
Nyt tämä emäntä kuitenkin siirtää koiraa kolmekymmentä senttiä vasemmalle ja änkeytyy omalle paikalle petiin, sujahtaa putipuhtaisiin lakanoihin ja nukahtaa kuin saunatonttu ylälauteille.
Napsis!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
4.päivä (2.viikko), muutama aste plussalla
- 4.2km (35min)
- juoksu-kävely (juoksua ehkä jo vähän enemmän)
- juoksu tuntui hyvältä ja tekniikkakin pysyi hallussa suurimman osan aikaa
- hengitysharjoitukset onnistuivat myös, kokeilin uusia hengitysrytmejäkin!
- jalat eivät tulleet enää niin kipeiksi ja olo oli mahtava lenkin jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti