Suuren väsymyksen sunnuntai

Aamukuudelta värjöttelin jälleen pakkasessa koiran kanssa ja ajattelin, että kunhan arki koittaa hankin ajan lääkärille. Koira alkaa olla poikki ja niin on emäntäkin näiden herätysten kanssa ja iltasella koiralla teki jo kipeää tarpeiden tekeminen selvästi. Miten se muuten sattuukin, että eläin sairastuu pitkien pyhien aikaan? Eli huomisaamulla rimpauttelen eläinlääkäriin ja hankitaan kyllä joku apu tuohon vatsaan - vaikka sitten ne antibiootit, jos siellä sittenkin jokin tulehdus on!
              Tämä päivä on taas mennyt sitten univelkaa vähentäen. Sisko miehineen vielä pyöri vähän aikaa jaloissa ennen kuin pakkasivat kimpsut ja kampsut ja lähtivät vielä päiväksi äidin matalan majan suojiin nautiskelemaan.

Tänään on ollut aika napakka pakkaspäivä (-15) ja satanut koko ajan semmoista höytyväistä pakkaslunta. Äsken iltalenkillä ajattelin, että pitäisi uudeksi vuodeksi vähän kai kolata pihaa puhtaaksi, vaikka lunta ei senteissä paljoa olekaan.
          Huomasin, että lämmitin tänään liian vähällä puumäärällä. Sama homma aina syksyllä, kun alkaa pakkaset eikä ole lämmitellyt kun nollakelin mukaan taloa, niin äkkiä pitääkin puumäärää lisätä muutamalla puulla normaaliin määrää. Noh, koiralle tietysti tuo 20 asteen tienoilla roikkuva sisälämpö on ihan hyvä, kun on paksu turkki ja sen semmoista. Mutta isossa tuvassa nuo asteet tuntuvat vähän vähiltä ihmisruumiissa. Joten huomisaamulla sitten lämpiää tuvan uuni muutamalla puulla enemmän.
          En tiedä johtuuko tämä väsymyksestä vai muuten vain ruumiin tilasta, mutta tänään on taas ollut itku tuossa pintakudoksissa. Ja tämä olo tuo sitten jälleen mukanaan kaikki muutkin lieve-tunteet kuten ikävän, kaipuun ja yksinolemisen.
           Nämä tunnemyrskyt korjautuisivat varmaankin kunnon yöunilla...