Eilisiltana pyöri taas ajatukset sellaista rulettia, että uni tuli vasta jälkeen puolen yön ja kun kello soitteli lurituksiaan kuuden maissa niin unet jäivät lyhyiksi. Aamu oli pimeä ja lumeton - jälleen kerran! On se nyt vaikeaa pitää se lumi maassa!
Hammaslääkärin odotushuoneessa istuin taas tovin. Hassua sekin, että vaikka tällä kertaa oli vain suuhygienistin vuoro hammaskalustoa parannella (eli ns. mukavampi osa hammaslääkärikäyntiä) niin silti kämmenet kylmenivät ja hikosivat vuorotellen. Hampaat tuntuivat kuitenkin puolen tunnin putsailun jälkeen niin hyviltä ja niin puhtailta, että kannatti käydä - tosin banaanilakka sotki hampaat sen näköisiksi, etten pystynyt avosuin hymyilemään! On muuten vaikeaa hymyillä niin ettei hampaat näy, kun on tottunut hymyilemään leveämmin...
Alan todella sulautumaan vanhusväestöön..
Ensin yksin elävien (vanhusten) huono ruokailu ja tänään sitten jonotin kirjakaupan oven takana käsi kiinni kahvassa mummojen ja pappojen kanssa, että ovet kymmeneltä avautuisivat. Hymyilytti, aika paljon, ja hymyilytti vielä enemmän se, etten pystynyt hymyilemään kokonaisvaltaisen hammaskalustoni leveydeltä!
Ostin joulukortit ja joulumerkit ja salaa toivoin, kun pitelin nivaskaa kädessäni, että samanlainen pino kortteja löytyisi minunkin postilaatikostani. Ikuinen fantasiani, joka tuskin koskaan toteutuu... Tämän vuoden joulumerkki on kuitenkin ihana! Jotenkin niin jouluisen romanttinen... Otan kuvan kunhan saan korttien kirjoittelun alulle.
Tänään oli upea päivä! Aurinko paistoi pienten pilvien takaa ja minä onneton kulutin melkein koko valoisan ajan kaupungissa... Harmitus! Kotiin tullessani napattiin koiran kanssa äkkiä jotain suuhun ja suolen mutkaan ja sitten käytiin iltaisella lenkillä rannalla. Kylläpäs pimeni nopeasti! Onneksi taivaankannella möllötteli melkein täydellinen kuu, joten valoa riitti vähän mustasta pimeydestä huolimatta. Kuu teki järvelle ihanan 'kuun sillan' ja kun käytiin laiturilla asti sitä kuvailemassa niin maisema oli huikaiseva. Kuva ei annan oikeutta, varsinkin kun kuvaus suoritettiin kännykällä, jossa ei ole kovin suureellista kamerahifistelyä...
Tänään pidin huilipäivän treeneistä ja teki varmaan ihan hyvää, kun oli pakarat ja yläreidet hellinä eilisen pyrähdyksen jälkeen! Sinänsä ihanaa, että liikkeet puree johonkin, mutta kyllä istumaan käyminen vähän vaikeaa on, kun on nuo lihasryhmät vähän poissa pelistä! Lämmitin sen sijaan ulkosaunan ja lojoksin sen ihanuudessa illan. Miten se voikaan tehdä niin hyvää! Sisäsaunassa saisi lojoksia joka ilta eikä silti olo olisi samanlainen kuin mitä ulkosaunasta saa!
Nyt ne vähäiset yöunet painavat jo silmäluomia... ja koira on vallannut sängyn!
Story of my life!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti