"Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki ja maa on valkean verhonsa vanki.."

 Hyvää Lucian päivän yötä!
           Lucia toi tänään valoa lumen muodossa minun pihamaani koristukseksi ja metsämaisemien kaunistukseksi. Aamulla ikkunasta näkyi vain sakea lumipyry ja lumiset sentit vain kasvoivat maassa. Ehkä ne toiveet sittenkin toteutuvat, kun ollaan näin lähellä joulua... Ilmassa ainakin sen verran taikaa, että taisin saada sen talven ja lumen, joita pyysin. Kunhan nyt nämä hanget, korkeat nietokset pysyisivät vain maassa...

Koira kävi taas aamuyöstä lenkillään. Äiti ja isä ovat viikonloppua viettämässä maalaismaisemissa ja äiti antoi minulle "lomaa" yönousemisista ja laski viime yönä koiran ulos. Ja meikäläinen vetikin sitten unia koko viikon edestä ja kello oli ihan liikaa kun sain silmät auki ja kaivauduin peiton alta pois.
          Noh, niille yökävelyille tuli sitten tänään hyvä syykin. Koiran vatsa oli ihan löysällä. Jotenkin epäilyttikin, kun meidän koira on aina ollut sen verran mukavuudenhaluinen, ettei se koskaan ole yöuniaan keskeyttänyt huvin vuoksi, joten osasin odottaa vatsaongelmia. Nyt on koira taas löysä-vatsa-dieetillä ja maitohapotkin on triplattu että saisi vatsan rauhoittumaan.
          Harmittaa.
          Mutta jospa tästä nyt taas selvittäisiin tiukalla ruokavaliolla. Toivotaan parasta. Ruokahalua ainakin löytyi, ettei taida sen enempää olla mikään paikka kipeä ja ihan virkeä hauveli muuten on, mutta selvästi maha on kipeä ja pahan oloinen. Reppana pieni! Tänään aamulenkillä oikein nauratti sen kanssa, kun se möyrysi kuusien alla ja oksilta tippui lumitupaksia turkkiin.
          Oikea lumihirviö!

Lumitöitäkin sain tänään tehdä. Turhaahan se vielä iltapäivästä oli, kun taivas työnsi lunta minkä kerkesi, mutta sainpahan ainakin vähän lumia pois kulkuväyliltä. Huomenna pitää vähän siistiä jälkiä. Ehdin manata sitäkin, että minkälainen auramies täällä oikein on, kun kello oli jo melkein kaksi eikä meidän raitilla ollut liikahtanut mikään semmoinen laitos, jota olisi aura-autoksi voinut kutsua. Kai se auramies minun moitteeni kuuli, sillä kun lähdin sitten juoksulenkillä käymään niin minun piti pompata umpihankeen suojaan, kun aura pyyhälsi pitkin tietä!
             Juoksin ensimmäistä kertaa kunnon talvikelissä ja auran jäljiltä tie oli paikka paikoin aika liukaskin, mutta reunasta löytyi onneksi vähän pöpperöisempää ja pitävämpää lunta jalan alle. Tänään hengitys onnistui melko hyvin ja kyllä tuntui enemmän siltä, että tekniikkakin oli useimmin hallussa kuin viimeeksi, mutta sitten kun nämä yritti yhdistää niin sitten hajosi koko paketti! Ehkä minä kesään mennessä osaan sitten jo juosta ja hengittää yhtä aikaa...
             Tänään oli ensimmäistä kertaa myös semmoinen hurjan hyvä olo juoksun jälkeen ja ehdin jo ajatella, että tämäkö on nyt sitä liikunnan jälkeistä euforiaa? Veri kiersi, oli lämmin, jäsenissä tuntui selvästi lenkin aikana otetut askeleet ja päässä ei liikkunut ainuttakaan ahdistavaa tai murehdittavaa asiaa!
               Kävin jälleen ulkosaunassa nauttimassa lauantaisaunasta ja pomppasin pari kertaa hangessakin (todiste alempana) ja viimeistään saunan jälkeen olo oli aivan mahtava! Onnellinen ja ihanan väsynyt, mutta hyvällä tavalla. Alan ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka ovat sanoneet, että juokseminen koukuttaa. Olen alkanut koukkuuntumaan ja juoksukertoja on takana vasta kolme!

Lumimaisemaa saunan ovelta kännykkäkameralla.

Saunanraikas emäntä kävi pyöräyttämässä lumienkelin uuteen hankeen - molemmin päin!

Huomenna aion tehdä vähän pihahommia mutta muuten lojoksin kuin laiska ja raidallinen kissa hämärässä, valkoisen lumen peittämässä torpassa. Huomenna on vapaata kaikenmoisesta treenistäkin, joten kintut ja muu kroppa saa todellakin huilia ennen seuraavaa juoksu- ja treeniviikon alkua.
         Äsken lojoksin viltin alla ja katsoin nauhalta elokuvaa The Holiday. Oikein semmoinen jouluinen, romanttinen hömppäleffa, jonka olen nähnyt sata kertaa ja aina vaan jaksan katsoa sen uudelleen. Ihanat näyttelijät ja ihana juoni ja ihanat maisemat. Odotan oikeasti niitä joulun pyhiä kun ei tarvitse liikahtaa mihinkään elokuvien ja suklaan seasta (paitsi koiran kanssa lenkille ja vessaan...)!
         Ihanaaaaaaa!
         Ulkona on lunta ja tässä pienessä kammarissa onnellinen emäntä.

 P.S. Lucian päivästä tuli mieleen, että vaikka minulla oli kouluaikoinani vaaleat, pitkät hiukset, en koskaan ollut Lucia koulun juhlissa. En tiedä oliko laulutaito sitten se ratkaiseva puute, joka ei koskaan minun kutreilleni Lucian kruunua tuonut. Nythän en kelpaisi enää senkään vertaa, kun minulla on lyhyet hiukset - toki vaaleat edelleen, mutta kovin, kovin lyhyet. Lauluääni on tuskin sekään parantunut... Voisin laulaa suihkussa ja autossa, sillä niissä laulan ihan kohtuullisesti...
Noh, tämä nyt oli taas näitä menneen elämän vääryyksiä, jonka sielu nosti jostain arkistoiduista "Vääryydet"- kansiosta... Näitähän riittää!!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
3.päivä
- 4.2km
- juoksu-kävelyä
- lumi maassa
- tekniikka toimi paremmin ja hengitys myös, mutta ei yhtä aikaa
- lihakset eivät kipeytyneet enää samalla tavalla
- tosi hyvä olo jälkeenpäin!