Minulla ja isosiskollani on samana päivänä nimipäivät ja pikkusisko sai pienempänä aina "lohdutuslahjan" kun meille ostettiin jotain pientä nimppariyllätykseksi. Sitä en muista toimiko se toisin päin eli saatiinko me pikkusiskon nimipäivänä lohdutuslahja myös. Tuskinpa vain, kun tietää miten tämä elämä oikeasti menee... Nauratti vain, kun pikkusisko heitti viestillä ja kirjoitti, ettei kukaan antanut hänelle lohdutuslahjaa tänä vuonna! Ikää tällä pienellä siskolla on 27 vuotta...
Kura ja loska ja rapa lentää!
Jossain luki, että pitäisi tapahtua ihme, että tämä tästä vielä valkoiseksi jouluksi kääntyy... Minä uskon tällä kertaa ihmeisiin. Katsotaan sitten mihin se riittää.
Kaiken tämän ravan ja loskan keskellä piti kuitenkin pitää jonkinmoista järjestystä yllä torpassa. Lattiasta näkyi missä koira oli kävellyt kun harmaat tassun kuvat koristivat lattioita. Imuroin ja näytin vähän moppia talolle, että olisi vähän mukavampi viettää viikkoa.
Ennen sitä vain lipsutteli miten sattui, mutta nyt kun yritin keskittyä oikeaan juoksutekniikkaan ja juoksuasentoon niin juokseminen ei ollutkaan enää mitään lipsuttelua. Menin juoksu-kävely tekniikalla eli välillä juoksin ja sitten kävelin ja sitten taas juoksin. Se sujui hyvin eikä tuntunut missään vaiheessa siltä, että kuolema korjaa minut ensimmäisellä lenkillä. Tein 4.2 kilometrin lenkin ja pilkkopimeässä. Otsalamppu oli, mutta eihän se niin hyvin näyttänyt että olisi voinut rauhassa askeltaa. Koko ajan vähän pelotti, että mitähän jalan alta löytyy... ehkä siksi tuli vähän kummalliset lihakset kipeiksi! Esimerkiksi säären etuosa... luulisi, että pohkeethan siinä töitä tekisi, mutta ehkä miulla on vielä joku tekniikassa vähän pielessä...
Nutut toimivat erinomaisesti. Ei ollut selkä märkä missään vaiheessa, mutta hikeä riitti kun sisälle tulin. Pitää varmaan vähän käyttää pesukoneessa raikastintoiminnossa ennen torstaista lenkkiä. Täytyy kyllä sanoa, että ei ollut ollenkaan hassumpaa ja kyllä auttoi pään putsaukseen. Ei ehtinyt murheita murehtia juoksun aikana eikä oikeastaan illallakaan, kun oli jotenkin semmoinen kevyt olo, vaikka varmasti kintut ovat huomenna kipeät ensimmäisen lenkin jälkeen! Kuukausi siihen menee, että keho tottuu ja alkaa vaatimaan lenkkejä, siihen saakka pitää riittää sitä omaa kuria siihen, että lähtee lenkkipäivinä juoksemaan.
Voi kun vain nämä ilmat ja kelit olisivat vähän toisenlaisia.
Minun pitäisi laitella kohta puoliin niitä porkkanalaatikoita valmiiksi, mutta kun joulufiilis uhkaa kadota tuohon sysimustaan pimeyteen...
Musta-aukko, tältäkö siellä näyttää?!
JUOKSU-PÄIVÄKIRJA
1. päivä
- 4,2 kilometriä
- juoksu-kävely
- säären etupuoli ja oikea lonkankoukistajalihas kipeät (askeltekniikassa parantamista!)
- hengittäminen rytmitöntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti