Lahjoja, lahjoja ja vesisohjoa!

Mikä päivä!
         Kello oli soimassa hyvissä ajoin, mutta alan epäilemään, että nukkumaan mennessä luulen itsestäni liikoja ja olen liian optimistinen siitä, millainen minä aamulla olen. Tänäänkin kello sai osakseen painalluksen hiljaisuuteen ja herääjä käänsi kylkeä. Kaupunkiin lähtö virahti pitkäksi.
         Joululahjaostokset olivat tämän päivän missiona. Tykkään siitä, että kaikki lahjat kököttävät jemmassa kaapeissa ja saan itse päättää milloin ne rullailen paketteihin ja riipustelen niihin kortit ja värssyt. Siksi tykkään tehdä ostoksetkin näin "hyvissä ajoin". Ensi vuonna taidan ostella joululahjat pitkin vuotta, sillä sen verran hikistä puuhaa ostosten teko oli tänäänkin, vaikka minulla olikin askelmerkit valmiina eikä tarvinnut kuin mennä ja ostaa. Ihmisiä oli niin paljon kaikkialla, että melkein kadotti itsensä sinne ihmispaljouteen...
          Kaikki lahjat tulivat (kai) ostetuksi ja itseänikin hemmottelin siinä samalla.
          Kävin nimittäin kampaajalla ja laitatin sitten samalla kulmiin ja ripsiin vähän väriä. Nyt on naamassa taas silmät sijallaan ja kulmat reunustamassa naamataulua muuten - niin ja hiuksetkin ovat siistit ja lyhyet jälleen. Aikamoinen harakanpesä se olikin...
Ihanat! Niin hiukset kuin silmätkin ja piristi päivää rahan menosta huolimatta.
           Toinen oma hemmottelulahja oli sitten ostos, joka oikeastaan on minun uuden vuoden lupaukseni: ryhdyn juoksemaan. Ostin elämäni ensimmäiset ihka oikeat juoksukengät, takin, housut ja pipon. Onneksi oli talviale-päivä, niin ei mennyt koko omaisuus, mutta nutut ovat ihanat ja toivottavasti pitkäikäiset. Nyt iltasella jo katselin netistä juoksukouluvideoita, että alusta lähtien olisi askeleet ja vartalonkannatus oikea. Sitten se onkin jo vaikeampaa muuttaa, kun on johonkin juoksutyyliin tottunut. Katsotaan nyt jospa saisi ensimmäiset juoksentelut tehtyä jo ennen joulua ja uutta vuotta, vaikka virallisesti olikin ajatuksissa lähteä juoksentelemaan uuden vuoden puolella... Ja muutamalla lauseella sitten varmaan bloginkin puolella seurailen omaa juoksuani ja kunnon kohotusta, vaikka juoksu-blogia en tästä teekkään.

Tänään kaupoissa juoksemisen välissä näin kahta ystävääkin teekupposten ja viinereitten ääressä. Olipas ihana nähdä ja jutella ihan normaaleista asioista ja ylipäänsä jutella. Minä näen nykyään niin harvoin yhtään ketään, että juttelukaverit ovat koira ja kaupan kassa noin normiviikkoina. Tämmöisen vähän apean ja mustan marraskuun ja joulukuun alun aikana ainakin, on mukava, kun saa hetkeksi edes heittää mustan mielen syrjään ja nauttia hyvästä seurasta.
           Loppupäivästä poikkesin vielä kirjakauppaan ostamaan viimeiset lahjukset. Kamalasti oli ihmisiä ja ihanasti kantoivat kirjoja hyllyihin kun rupesivat hyllyt tyhjenemään! Ja kuka sanoo, että kirjat eivät tee enää kauppansa! Kyllä teki, kun kassalle piti ihan oikeasti jonottaa kauan. Pukin konttiin meni yksi kirja itselleni ja toinen ystävälleni. Sylillisen olisin voinut ostaa...
           Iltasella olin ihan poikki kaupoissa juoksemisesta, mutta silti tyytyväinen siihen, että sain kaikki hankituksi eikä tarvitse sitten enää kiirehtiä kauppoihin kun joulu kolkuttelee ovelle. Nyt saa nautiskella ja keskittyä leipomaan pipareita kaappeihin ja porkkanalaatikkoa pakkaseen.
           Keli on ollut kamala.
           Ajattelin ensin, etten mainitse koko ilmaa, mutta sen verran otti päähän taas iltalenkillä litsutella kurassa, että - VOI YHDEN KERRAN!