Joulupäivä: pää hetkeksi jouluvällyjen alta esiin!

Tervehdys täältä joulun vällyjen välistä!
            Tuntuu oikeasti, että olisi humahtanut kerralla johonkin pehmeään ja lämpöiseen, kun on saanut olla jo kaksi päivää jotenkin niin erillään muusta maailmasta. On vain vetänyt viltin reunaa ylemmäs, syönyt jouluruokia, lämmittänyt uunia ja takkaa ja välillä lakaissut (ihanan kevyttä) pakkaslunta portailta. Pakkasia on ollut jo ihan kunnolla. Tänä aamuna mittarissa oli jo -14 ja se jo tuntui talviselta lukemalta! Posket punoittivat pelkästään roskapussinvientireissun jälkeen. Nyt pitäisi saada tämmöisillä pakkasilla vähän petivaatteita ulkoilemaan, mutta kuka sitä jouluna kotitöihin tarttuu...
             Aatosta vietin aamupäivän oman torpan sisällä, lämmittelin ja puuhastelin kotihommissa. Sitten kävin vielä viemässä muutamat lahjat ennen kuin suunnistin äidin ruokapatojen ja joulupöydän ääreen. Vähän tarkalle meni ajoitus, mutta ei ollut vielä höyryäviä laatikoita nosteltu pöytään, joten kai sitä voisi sanoa 'sopivaksi ajoitukseksi'. Aaton alkuilta meni syöden ja sitten remusin siskonpojan kanssa. Minä leikin milloin minkäkin kanssa ja poika katseli vierestä. Taisi hullu täti vähän ujostuttaa. En ihmettele.
               Iltasella jaettiin sitten lahjat ja minä sain olla pukkina ja siskonpoika aputonttuna. Poika kantoi kaikki lahjat omaan kasaan ja äimisteli lahjojensa määrää! Me keräiltiin sitten myöhemmin omat lahjamme vaivihkaa pojan keräämästä kasasta pois... Ehdoton hittilahja oli vaarin ja mummon antamat lumilapio ja katuharja. Kyllä tuli talo puhtaaksi sen illan aikana, kun poika lakaisi kuusesta lähtien kaikki nurkat ja tasot! Semmoinen ikiliikkuja se kyllä on, pieni rimpula!
                 Miuta rupesi jo kahdeksan maissa väsyttämään ja toisaalta piti päästä koirankin kanssa ulos välillä ettei se ihan joudu jalat ristissä olemaan. Puolen 9 jälkeen olin taas kotisilla ja koira oli silminnähden iloinen minun tulostani. Se on vanhemmiten tullut hurjan paljon aremmaksi olemaan yksin kotisilla, vaikka varmaankin sen aika suurimmaksi osaksi menee nukkuessa. Otettiin iltapalaa ja minä ihastelin lahjojani.

Sain tänä vuonna paljon saunaan liittyviä lahjoja kuten kaksi pyyhettä ja saunapäänalusen koivutuoksun kera, joten olen kai tehnyt ystävilleni selväksi, että olen kova saunomaan! Oma lahjani oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja kirjoittelen sitten jotakin kirjasta, kunhan ehdin sen lukemaan... toivottavasti ensi vuoden aikana kuitenkin! Ja siskolta sain kaksi lahjakorttia käsityökauppoihin, joista taidan ostaa ainakin muutaman lankavyyhdin. Ihania värejä nettisivujen mukaan! Niin ja tietysti suklaata, kun minut tietää.
          Joulupäivän ensimmäisillä tunneilla tulikin sitten vähän toisenlaista ohjelmaa kun koira aloitti oman ohjelmanumeronsa. Kolmen maissa piti käyttää sitä ulkona eikä se sillä keikalla tehnyt mitään. Sitten se ravasi kolmesta kuuteen minun kammarini ovella ja eteisen ovella vuoronperään ja aamulla olin sitten seitsemän maissa mattopyykillä pesuhuoneessa, kun koiran vatsa oli taas mennyt vähän pahempaan päin. Edelleen on matto kuivamassa saunassa... Pesin lattiat ja painuin silmät ristissä peiton alle. Unta ei ollut tullut kuin muutama tunti ja se näkyi. Koirakin rauhoittui aamusta nukkumaan ja uinuttiin melkein tunti vielä ennen kuin piti nousta lämmittämään ja aamupalalle.

Tämä joulupäivä onkin sitten mennyt nukkuessa ja alan jo epäilemään, että meidän koiran päivärytmi on mennyt sekaisin, että yö on päivä ja päivä on yö, kun se nukkuu sujuvasti päivällä monen monta tuntia, mutta yöllä pitäisi päästä ulos joka tunti! En vain tiedä miten kauan miun rytmit kestää tämmöistä...
              Lenkillä kävin melko kovasta pakkasesta (-13) huolimatta eikä se sitten niin pahalta tuntunut, kun juoksentelin taas metsätien suojissa, mihin ei tuulikaan käynyt ja hengittelin huivin kautta, etten vetänyt ihan raakaa pakkasilmaa keuhkoihin asti. Tällä kertaa madalsin ja lyhensin askeleita ja ajattelin, että harjoittelen 'lennokasta' ja korkeampaa askelta sitten kun kunto on kohdillaan ja kroppa tottunut juoksuun. Juoksu tuntuikin paremmalta ja polviin ei käynyt samalla tavalla jalan tömähdykset, kun askel oli matala ja osui aika hyvin keskijalan kohdille. Hengityskin onnistui ja toisinaan huomasin, että sain kropankin rentoutumaan niin että juoksu tuntui hyvältä. Ja jaksoin juosta - kamalasta yöstä huolimatta ja vähistä unista!
                Niin ja olin huomaavinani jo, että vaikka järki tappeli juoksulenkki vastaan argumentteinaan pakkanen ja väsy olo, niin kroppa vei ja mieli vikisi. Tämäkö on sitä, kun elimistö vaatii juoksua?
                Iltalenkillä viskoi vielä kevyttä pakkaslunta ja maahankin oli ehtinyt jo sataa sentin tai kaksi. Se on semmoista poispuhallettavaa höttöä, ihanaa! Ei ole niin raskasta eikä märkää ja antaa semmoisen ihanan hattaramaisen fiiliksen maisemaan.
                Rakastan joulua, rakastan näitä kiireettömiä päiviä ja rakastan lumimaisemia pakkasen vaalean taivaan kera!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
8. päivä (3.viikko)
- 5km metsätie lenkki (42min)
- juoksu-kävelyä (juoksua enemmän)
- pakkasta -13 (ei haitannut suuremmin)
- madalsin ja lyhensin askeleita reilusti ("askel meni postikortin yli, mutta kompastui sanomalehteen") ja se auttoi polvien iskuihin ja jaksamiseenkin
- hengitys onnistui hyvin (puuh-puuh-hii -tyylillä) tosin vatsahengitystä en aina muistanut tehdä...
- tienpohjakin oli nyt parempi ja juoksu-ura vähän leveämpi
- tämmöinen juoksutyyli käy säären etuosaan enemmän ja yritinkin venytellä niin ettei tulisi penikkaa jalkoihin polvien lisäksi!
- hyvä juoksu, josta jäi ja tuli hyvä mieli ja olo!