Aamulla heräsin pitkästä aikaan todella hyvien yöunien jälkeen ja lojoksin hyvällä omallatunnolla ruutuisten lakanoiden keskellä ennen kuin nousin lumiseen aamuun. Ilo pulpahti pintaan, kun kiskaisin verhot ikkunasta ja maisema hohti valkoisena ja talvisena ja lisää satoi koko ajan!
Aamu virahti pitemmäksi kuin normaalisti ja koira turhautui jo hitaampiin rutiineihin ennen kuin päästiin lenkille. Nautin suunnattomasti valkoisemmista maisemista ja lumipuvusta, johon maa pukeutui itsenäisyyspäivän kunniaksi. Kuvat puhukoot puolestaan.
Näiden maisemien keskellä ajattelin, miten hienoa on, että voin kävellä vapaan maan metsien keskellä. Olen aina ollut kiinnostunut itsenäisen Suomen historiasta, mutta jotenkin rauhan ja vapauden merkitys kasvaa näin itsenäisyyspäivänä. Kunnioitus niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka ovat tapelleet vuosia sen puolesta, että voidaan juhlia tänään 97-vuotiasta Suomea on valtava. Ilman niitä ihmisiä, rohkeutta ja periksiantamattomuutta, meillä ei olisi tätä kaunista ja itsenäistä Suomea.
Rauha on kaunis sana, varsinkin näin Itsenäisyyspäivänä.
Iltapäivällä katsoin tv:stä tietysti Tuntemattoman Sotilaan ja yhtä hyvä se oli kuin muinakin vuosina. Jotenkin siihen on saatu summattua sodan koko kauheus ja kuitenkin se valtava yhteisöllinen voima, joka sotilaissa oli.
Ja sitten paistoin pipareita, että tuli vähän joulun tunnelman lisäksi joulun tuoksuakin. Olisin voinut syödä piparit raakana, sillä sen verran hyvää taikina oli... Jokunen kyllä tuli paistettuakin ja maistettua, mutta yksi taikinaköntti jäi vielä jonkun jouluisen päivän iloksi.
Ihana, ihana joulunalusaika!
Illalla ehdin lämmittää saunan ennen Linnan juhlia ja saunoinkin tällä kertaa niin perusteellisesti, että ehti kiuaskin kylmetä. Hangessakin kävin hyppäämässä, vaikka lunta ei vielä niin hirveästi ollut. Ihan mahalaskua ei sentään tullut! Veri kiersi kyllä kohisten, kun lumi suli hartioilta saunan lämmössä!
Saunan jälkeen keitin talven ensimmäiset glögit ja rojahdin sohvalle katsomaan Linnan juhlia. Helppo oli pyjamassa arvostella toisten pukuja! Ja näin kun näinkin ihanan Saku Koivun!
Olen ollut onnellinen tänään. Monestakin syystä. Lumesta, itsenäisyyspäivästä, rauhasta, hiljaisuudesta, kiireettömyydestä, pipareista ja yhdessäolosta. Ja sitten on se selittämätön ilon ja onnen tunne, joka tulee jostain syvemmältä. Se joka vie jalat alta ja tuo punan poskille. Ajatus rakkaasta ja tärkeästä ihmisestä.
Nyt taidan mennä nauttimaan valkeasta maisemasta ja koiran riemusta - ehkä emännänkin hymy näkyy, vaikka hämärää onkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti