Helleviikko: 1.vapaapäivä - riippumattoilua ja uimista ♥

Mikael Gabriel - Riippumatto

"Riippuu siitä mihin riippumaton ripustan..."
Tämä biisi sopii niin hyvin näihin minun kahteen lomapäivääni ♥
...
Mitä teen silloin kun voin tehdä ihan mitä vaan?
   Juoksen, uin, pyöräilen uimaan,nukun, syön uusia perunoita, luen riippumatossa ja uin ja syön vähän lisää ♥ Sitä minä tänään tein. Ja hymyilin koko ajan ♥
    Vaikka luulisi, että vapaapäivän käyttäisi uneen niin en nukkunut päiväunia. Yöunia tuli riittävästi ja oli mukava herätä vaan valoon ja lintujen lauluun ihan omaan tahtiin. Rakastan sellaisia aamuja, kun ei ole mihinkään kiire. Työaamuihinkin yritän aina saada sen verran aikaa, ettei ainakaan tarvitsisi sännätä suoraan sängystä työmaalle.
      Lämpötila oli jo aamusta +22, joten kuuma päivä oli luvassa, vaikka toisaalta pilvihattaroita näkyi siellä täällä sinisellä taivaalla. Kuten eilen sanoin, en ole mikään aamujuoksija. En oikein saa itsestäni parasta fiilistä irti aamulla ja olenkin yleensä jättänyt juoksentelut illalle. Nyt en sitä voinut tehdä, kun oli luvattu niin kuumaa keliä, joten kokeilin millaista oli juosta aamusta. Tai aamupäiväähän se oli kun juoksemaan lähdin.

Maalaismaisema oli kuuma ja kuiva. Pellon laidassa kulkeva tie oli rutikuiva ja hiekka pöllähteli askeleen alla. Tuuli vähän, mutta aika tukala juoksukeli oli. Kai tähänkin tottuisi jos olisi pakko. Jotkuthan juoksee aina tämmöisissä ja vielä kuumemmissakin olosuhteissa eikä ole mitään ongelmaa! Minun piti välillä heittää kävelylle. Tuo limaisuus hengitysteissä on rutkasti vähentynyt, mutta näköjään sitä edelleen vähän on...
       Oli kuitenkin ihan mahtavaa juosta idyllisessä maalaismaisemassa, missä tuoksui lämpö ja helle, kypsyvä vilja ja piennarheinät ♥ Naapurin isäntä ohitti minut traktorilla loppusuoralla ja kiritti minua sen verran, että selvisin kotiin.
       Yllättävän hyvin minä aamulenkistäni kuitenkin selvisin.

Otin vähän uusia perunoita ja kanaa juoksulenkin päätteeksi ja nappasin kirjan kainaloon ja menin virittelemään pihamaalle riippumattoa. Onneksi minun riippumattoni on sellaista sorttia, jonka voi laittaa ihan mihin lystää. Puolen päivän maissa aurinko porotti sen verran kuumasti, että etsin vähän varjoisamman paikan ja köllähdin siihen lukemaan. Tällä kertaa aloitin Liane Moriatyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - kirjan, jota on kehuttu maasta taivaaseen. Katsotaan nyt millaisen vaikutuksen kirja minuun tekee.
      Oli muuten ensimmäinen kerta kun löhösin riippumatossa tänä kesänä. Sen verran hullu ja myllyinen tämä kesä on ollut! Onneksi edes nyt ennen kuin ensi viikolla pohjoisnavan puhurit puhaltavat nämä helteet pois...

Sitten nappasin pyyhkeen, laitoin uikkarit päälle ja hyppäsin pyörän selkään. Pyöräilin rantaan ja täytyy sanoa, että pyörällä meno tekee uimisesta vieläkin parempaa, kun siinä vähän näkee vaivaa enemmän kuin autolla ajamisessa. Ja sitä paitsi se on ekologisempaa ♥ Ja mukavaa!
         Pulikoin pitkän aikaa paahteisen auringon alla. Onneksi minun pikku poukamani ei ole lämmennyt liikaa, tuskin se sitä ehtii edes tehdä, sitä ensi viikkoa silmällä pitäen, mutta nyt se on sellaista, että siellä viihtyy kauan ♥ Ihan parasta ajan vietettä kesällä. Uiminen ♥
         Ei pitäisi aina toivoa sellaista mitä ei ole (vaan olla tyytyväinen siihen mitä jo omistaa), mutta olisi ihana jos olisi oma ranta. Saisi pitää pienen kaistaleen rantaviivaa ihan omanaan. Nyt minä sitten pidän tuota yleistä paikkaa kuin omaani, vaikka siihen voi minä hetkenä hyvänsä tulla joku omimaan koko poukaman!
          Uinnin jälkeen oli taas nälkä...
          Hipsuttelin paljasjaloin pihamaalla, mutta nurmikko alkaa olla sen verran kärventynyttä, että se on jo rapeaa jalan alla. Vähän koskee kävellä niin kuivalla nurmella. Pistelee.

Olen päässyt nurmenleikkuun suhteen helpolla näinä viikkoina. Onhan tuolla paikkoja, missä nurmi vielä vihertää ja kasvaakin, mutta en viitsi ajaa niitä kun sitten palaa viimeisetkin heinät pihamaalta... Tiedän kyllä että muutamat sateet korjaavat tilannetta jo huomattavasti.
        Tekemättömyys tekee hyvää, mutta minä olen sen sortin ihminen, että minulle tekemättömät työt paukuttavat takaraivossa niin kauan ennen kuin teen ne pois ja annan sitten vasta itselleni luvan rentoutua tyystin. Rannan siivous on yksi niistä asioista, joka on roikkunut takaraivossa takatukan lailla!
         Joten.
         Otin haravan, lapion ja lierihatun mukaan ja suunnistin rantaan. Rantahiekkaan on tunkenut taas kaislarojua ihan kivasti, mutta positiivista on se, että KUN jaksan korjata nämä roinat, niin seuraavien roinien määrä on jo huomattavasti pienempi. Hyvässä lykyssä ei tule enää mistään mitään!

Kasasin rannassa olevan muhjun neljäksi kasaksi, jotka haen pois kenties lauantaina töiden jälkeen (eli silloin kun päivä on kuumimmillaan ja helle viikko kärjistyy +32 asteen lukemiin...). Pienemmät kasat heitin tontin sivustoille. Kyllä ne sinne maatuvat!
      Tuli heti hyvä mieli kun sain muhjun edes kasoille. Ei tarvitse kuin viskata kyytiin. Sitten käväisin kotona vaihtamassa uikkarit nro kakkoset niskaan (toiset kuivuivat vielä) ja kokeilin puhdistettua rantaa. Hyvin toimi ♥

Illalla saunassa ajattelin miten paljon hyvää saa yhteen päivään mahtumaan. Miksi sitä ei elä kaikkia päiviä näin täydesti? No okei, siis työpäivänä pitää olla työmaalla, sehän on selvä, mutta niin kuin tunnepuolella. Olen ollut todella onnellinen ja iloinen koko päivän, toki lämmöllä ja sillä että olen odottanut näitä vapaita piiiiiiitkän aikaa, mutta silti. Miksei sitä voisi suhtautua arkeenkin yhtä lailla ilolla ja riemulla kuin näihin tunteihin, jotka minulla vapaata ovat?!
        Ehkä se saa olla minun elokuun missiona.
        Iloa ja riemua arkeen ♥

Ja niin kuin ei olisi tänään tullut uimista tarpeeksi, lähdin vielä puolen 11 maissa yöuinnille. Ensimmäinen yöuinti tänä kesänä. Tein näköjään paljon "ekaa kertaa" tänään. Kertoo kai jotain minun kesästäni tänä vuonna...
       Ranta oli hiljainen. Kuikka huuteli ja lokki vastasi. Muutoin oli veden pinta kuin timanttia ja rantakin oli puhdas ja oli ihana mennä uimaan viileään veteen. Olisin voinut olla siellä vaikka koko yön ♥ Ehkä joskus olenkin...
       Oli ehkä ensimmäinen yöuinti, muttei todellakaan viimeinen! Seuraavan kerran voitaisiin mennä Miehenmurrikan kanssa joku ilta... kunhan nyt sellainen ilta tulisi että meillä olisi edes yksi yhteinen vapaapäivä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
608. juoksupäivä (223 vko)
- 3663.7 km
- 7km maalaisidylli reissu (50 min)
- tänään harjoittelin kaatumista ja asennon hakua. Tuntuu että kaadun vain vyötäröstä alaspäin..
- jalat jaksoivat hyvin, kuumuus vei mehut ei niinkään juoksu
- juoksu-kävelyä harrastin sopivin väliajoin
- muutoin alkaa kunto taas löytymään kaiken sairastelun jälkeen, siitä iloinen olen
- +25, aamulenkki pitkästä aikaa, tukala keli juoksuun, vaikka muuten olikin mahtavan lämmintä ♥