Raemyrskyjä, suolisto-ongelmia ja kesälomatuskaa

Pikku Pupusta on tullut jo vähän isompi... Ainakin tassun numero on kasvanut! ♥

Erikoinen viikko melkein töiden suhteen pulkassa.
       Vietin tiistaina ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) sairaslomapäiväni tältä kesältä. Sain jonkun pöpön jostain vatsaani ja meni maanantai-illan juoksulenkkikin ihan plörinäksi - kirjaimellisesti - kun vatsa meni ihan sekaisin! En edelleenkään tiedä mikä sen aiheutti, mutta niin voimaton ja heikko olo oli vielä tiistainakin, etten selvinnyt töihin asti. En ole normaalisti ollut töistä pois kuin oikein kipeänä ja nekin ovat olleet harvassa... nytkin tuntui ihan rikolliselta olla sairaana, kun ei ollut kuumetta eikä flunssaa eikä mikään luu ollut poikki ja silti olo oli onneton ja väsynyt ja vatsa turpeana kuin ilmapallo! Alan epäillä itselläni ärtyneen suolen oireyhtymää...
       Alkuviikosta tai oikeastaan koko viikonhan tässä ollaan eletty ilmaston kannalta kummallista aikaa. Maanantaina meidän taivaalla pilveili tummia pilviä, mutta sadetta saatiin vain ropaus, kun taas isä soitti hetken päästä kaupungista, että siellä tuli vettä kuin pahimmassa tulvassa. Kadut tulvivat ja tukkivat viemäreitä niin, että autot lilluivat lammikoissa, sairaalaan tulvi vesi, kauppakeskuksiin tulvi vesi, isot rakeet moukaroivat istutetut kukat ja kasvit! Ja kilometrejä tästä on vain n. 30km.
        Ihmeellisesti pilvet ohittivat meidän kohdan. Tosin en minä niitä peukalon pään kokoisia rakeita olisikaan halunnut kasvimaalleni!

Sitten eilen, kun pääsin taas työmaalle sairasteluni jälkeen, satoi koko päivän. Välillä tuli vettä niin, että tuntui kuin olisi mennyt sadevaatteidenkin läpi ihan jo pelkästään paineen voimasta! Eipä näkynyt silloin niitä ihmisiä, jotka tulisivat ihastelemaan ulkotyön ihanuutta. Niitä näkyy aika aurinkoisina päivinä kun on mukava tehdä ulkona töitä verrattuna toimistotyöläisen arkeen... Sadepäivät ovatkin sitten asia erikseen. Minusta henkilökohtaisesti sadepäivät ovat ihan ok myös työpäivänä, kunhan olisi multahommat saatu tehdyksi ennen niitä. Rukkaset mullassa on ikävän tuntuista ja oloista, kun ei kuitenkaan saa siistiä millään!
       Maanantaina kävin juoksemassa, vaikka se nyt keskeytyikin vatsakramppiin ja suolisto-ongelmiin, mutta eilisen lenkin jätin välistä, kun en ollut oikein saanut syödyksi mitään kunnolla niin ihan turha olisi ollut niillä energioilla lähteä yhtään mihinkään! Kokeilen taas huomenna.
       Nyt on ollut vähän juoksussa vastoinkäymisiä ja tällä kertaa muusta syystä kuin siitä, että jalat eivät olisi toimineet... Yritän saada asiat reilaan!

Tuleva viikonloppu on ainut, joka on viikonlopun kaltainen moneen moneen viikkoon. Toki käyn nytkin sunnuntaina katsomassa kirkonmenoja että osaan seuraavana itse niitä hoitaa, mutta seuraavat viikonloput ovatkin sitten kiinni ihan tyystin. Sekä lauantait että sunnuntait.
      Fiilis on vähän ristiriitainen.
      En oikein tiennyt mihin lupauduin.
      Kaduttaa yleensä, että lupauduin.
      Miehenmurulla on enää kaksi viikkoa lomaa ja ei taideta tänä vuonna päästä mihinkään kesäretkelle.. Nämä minun tuuraamiseni pilasivat koko jutun! Harmittaa, meitä molempia, vaikka Miehenmurrikka sanoikin, että mennään sitten syksymmällä, mutta eihän se sitten ole enää sama...
      Toivon todella, että jossakin vaiheessa minulla on sellainen työ, jossa voin pitää lomaa yhtä aikaa Miehenmurrikan kanssa ilman, että siitä pitää kenenkään kanssa neuvotella!
      Ehkä pitäisi ottaa härkää sarvista ja alkaa tehdä asioita sen eteen!
      Montahan kertaa olen tuonkin lauseen kirjoittanut tänne?
      Mikä minua oikein estää??