Aurinkoa ja mielen lepuutusta ♥

On kaksi asiaa, jotka haluan tehdä yksin.
      Juokseminen ja uiminen.
      En ole koskaan voinut kuvitella, että juoksisin jonkun ryhmän kanssa tai edes pareittain. Jotenkin minulle juokseminen on omaa aikaa, aikaa omille ajatuksille ja fiiliksille. En todellakaan haluaisi koko ajan jutella tai olla läsnä toiselle. Juostessa haluan olla läsnä itselleni.
      Sama juttu uimisessa.
      En yhdistä uimista ja sosiaalisena olemista toisiinsa. Uiminen on juuri sitä irtaantumista siitä, että pitäisi olla jonkun kanssa. Noh, poikkeus on kesällä, kun uidaan Miehenmurrikan kanssa. Hän kuitenkin antaa minun uida rauhassa, vaikka uidaankin kahdestaan ♥
      Nyt kun koulu alkoi, aloin käydä kaupungin avantouintipaikalla, kun se on siinä melko lähellä ja minun oma rantani on nyt ollut vähän hankala kulkuinen muutaman viikon. Huomasin jälleen torstaina, että en todellakaan ole mikään seurassa uija. Minun kanssani uimassa oli vain yksi nuorempi naisihminen ja silti minä ahdistuin.

Tänään onneksi pääsin omaan rantaan, kun rantavesi velloi sen verran avoimena, ettei tarvinnut rikkoa lekalla jäätä vaan pääsi pulahtamaan siitä reunasta hyytävään veteen. Ah ♥
    Odotan innolla sitä hetkeä, kun järvi alkaa lämmetä ja alkaa asteet nousta. Miltähän se sitten mahtaa tuntua uida +7 asteisessa vedessä tai +15 asteisessa kesävedessä, kun on tottunut -1?
     Koulu alkoi ja samalla uusi arki.
     Ensimmäinen viikko takana ja en oikein vielä osaa sanoa oikein mitään omista fiiliksistä, kun kaikki on niin uutta... Vie vähän aikaa, että tottuu. Ryhmä on iso, meitä on 19 ja minusta se on liikaa. Opetus on todella vaikea toteuttaa niin, että kaikki näkisivät ja kuulisivat samalla tavalla. Meillä ei ole erillistä luokkaa vaan ollaan siinä samassa tilassa missä muut, vanhemman kurssin oppilaat, tekevät asiakastyötään. Koko ajan joku hakee jotakin, menee sinne tai tänne, kysyy, puhelin soi, ihmiset puhuvat... Minä kuormitun siitä ihan mahdottomasti. Enemmän kuin mistään pänttäämistä vaativasta anatomiasta! Palautteeseen laitan ainakin sen, että voisivat vähän miettiä sitä, että hankkisivat ja suunnittelisivat tiloja vähän uudelleen...
      Lukemista on paljon, mutta ainakin vielä olen saanut rakennettua itselleni hyvän lukurytmin eikä vielä ainakaan ole tullut pakokauhua opittavan määrästä. Voi olla että senkin aika joskus on.
     Ajallisesti opiskelu on mukavaa, sillä meillä on vain 4 päivää koulua ja 3 vapaata. Koulupäiväkin on suhteellisen lyhyt eli kuusi tuntia. Ehtii ajoissa kotiin. Teoriaa puolet ja käytäntöä puolet. Ollaan siis jo päästy hieromaan toisiamme. Se tuntui aluksi todella kummalliselta, heittää paita tai housut pois muiden, tuntemattomien edessä, mutta aika nopeasti siitä tuli ihan normaalia. Tai toivottavasti siitä tulee joskus normaalia.
      Samanhenkisiä en ole vielä löytänyt opiskelija-kavereista, mutta ihan mukavia ihmisiä kaikki. Myös opettajat tuntuvat kivoilta. Eli kai tässä vuoden jaksaa niiden kanssa touhuta.
       Fiilis on kyllä vielä kaksiajakoinen, koko touhusta. Pitänee odottaa nyt muutama viikko, että kroppa tottuu ensin rytmiin niin jospa sitten pääsisi mielikin mukaan ja saisi selvyyttä siihen, että miltä tämä opiskelu oikeasti tuntuu.

Paistoi aurinko koko päivän. Aamusta alkaen. Pakkasta oli sopivasti ja päivä oli ihan mahtava ♥ Siivosin ennen kuin pääsin auringosta nauttimaan. Menin rantalenkille kamera kaulassa ja nautiskelin jään äänistä ja auringon valosta kasvoilla ♥
     Järvenselkä oli vielä osin vapaa, toki poukamissa oli jäätäkin jo, mutta suuret selät olivat vielä aivan sulia. Toivo heräsi siitä, että pääsisi vielä tänään omaan rantaan uimaan... Kävin sitten sielläkin varmistamassa asian ja ulkoilulenkin päätteeksi kävin pulahtamassa omassa rannassa, yksin. Ihan yksin ♥ Onnellinen olo seurasi minua koko päivän.

Oman rannan jään reuna ei onneksi ollut kovin pitkällä niin pääsi uimaan ♥

Vähän kallistin päätä koulutyöllekin ja luin ensimmäiseen tenttiin, joka pidetään ensi viikolla. Siihen tulee päällisin puolin ihmisen luut. Suuret linjat ei vielä mitään pieniä yksityiskohtaisia tilpehöörejä, jotka tulevat sitten myöhemmin. Hyvin menee jo tähän mennessä, kun olen niitä jo kohta neljä kuukautta lueskellut...
     Sitten lähdin illaksi lenkkipoluille. Olisin halunnut ehtiä auringon kanssa juoksemaan, mutta tällä kertaa juoksin kuun valossa ♥ Aika jännä keli. Maassa vähän kuuraa, juoksupolku napakka, vähän jäässä ja pakkasta sopivat -5 astetta.
     En juossut mitään maratoonia, mutta sen verran, että jalat saivat taas vähän iskutusta alustaan. Olen ollut vähän varovainen nyt liiallisen kuormituksen kanssa ja olenkin pysynyt hyvin terveenä, kun en ole rääkännyt itseäni liikaa.

Uuden arjen alussa on paljon sellaisia tuntemuksia, mitä ei normaalisti tunne. Ei ainakaan yhtälailla. Epävarmuus ja jännitys ovat päällimmäisenä. Olen ollut todella huono aloittamaan uusia asioita enkä oikein pidä tästäkään. Yritän nyt vain sinnitellä tämän ensimmäisen kuukauden, koska tiedän, että sen jälkeen siihen tottuu...
      Ihanaa on ollut se, että on ollut Miehenmurrikka tukena ja turvana. On saanut purkaa ihan aitoja fiiliksiä juuri niin kuin ne ovat. Tuntuu, että kun erehdyn jotain sanomaa porukoille sieltä tulee sellainen "siihen nyt vaan on sopeuduttava"-elämänviisaus. Sieltä yleensäkin tulee juuri sitä. Ei saisi olla mistään pahalla mielellä vaan purtava hammasta ja kärsittävä. Minä ajattelen vähän toisella tavalla. Jos ei koskaan pääse purkamaan huonoja fiiliksiä ulos niin kohta ei sisällä riitä tilaa enää niille hyvillekään! Siksi iltaisin puran aina päivän huonot olot pois niin sisälle jää vain ne hyvät ♥
       Kiitollinen kuitenkin olen, että minulla on Miehenmurrikka ♥ En jaksaisi kyllä ilman.

Huomenna aion ottaa ilon irti viikonlopustani. Vähän tuoda polttopuita liiteriin ja iltasella lämmittää ulkosaunan ♥ Ah! Nyt vasta huomaan, että stressasin aika kovin koulun alusta. Vaikka töidne loppumisen jälkeen oli kolme kuukautta "vapaata" niin nyt huomaa todella, ettei se mitään vapaata ollut. Laskin vain päiviä sille, että milloin koulu alkaa. Nyt kun on vapaata niin se ihan oikeasti on vapaata! Ja osaan jo ottaa sen siltä kannalta ♥
      Edistystä sekin!
      Nyt aion kuitenkin kömpiä peiton alle, luen vähän kirjaa ja sitten painun unien maailmaan. Voi kun aurinkoinen keli jatkuisi vielä huomenna.
      Toive sinne jonnekin...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 8.1.2020
657. juoksupäivä (242 vko)
- 3901.2 km
- 5 km uimaranta (30 min)
- hyvin jaksoin juosta, vaikka ei jalat kovin hyvässä kunnossa olleet
- askellus koko ajan paranee
- ryhti hyvä
- kaatumista pitää vähän harjoitella
- lihasten käyttö parantunut
- märkä keli, vesisade ja pimeys
- +5

perjantai 10.1.2020
658. juoksupäivä (242 vko)
- 3905.4 km
- 4.2 km metsätie pyrähdys (27 min)
- vähän oli väsyneet jalat ja koko kroppa, joten juoksin ihan vaan niin pitkälle kuin fiilis kantoi
- jaloissa vähän jumituksia
- ryhti hyvä 
- askellus jossain vaiheessa toimi täydellisesti jo
- lihasten kunto vähän huono
- -5, pakkaskeli, kuiva tie, vähän liukas