Uuden vuoden uudet tuulet

Uusi vuosi on ehtinyt vanhentua jo monta päivää - melkein viikon - ennen kuin ehdin tänne kirjoittelemaan. Ollaan Miehenmurrikan kanssa oltu taas sellaisessa vuoden alun kooma-erakoitumisen maakuopassa, ettei olla oikein muuta maailmaa huomioitu. Minä olen viimeistellyt entistä elämääni ja valmistautunut uuteen.
        Uusi vuosi täällä sujui aika rauhallisesti. Naapurin pojatkin ovat jo niin isoja, ettei enää ollut mahdotonta rakettien ja papattien räiskettä naapurissakaan. Poltettiin Miehenmurrikan kanssa yhdet sädetikut kumpikin ja kömmittiin katsomaan uuden vuoden aattoillan leffoja.
        Alkaa vaikuttamaan vähän semmoiselta ikäihmisten touhulta...
       Joulun siivosin torpasta sitten jo torstaina. Ensin ajattelin vain siirtää kuusen pois, mutta sitten kun kuusi oli siivottu, näytti tupa kivan tilavalta joten poistin kaikki muutkin joulujutut ikkunoisa. Yhden valoikkunan jätin päätyikkunaan, se on niin kaunis eikä se enää niin kovin jouluiselta näytä. Pikemminkin vain ikkunakoristeelta ♥
       Tämä tammikuu on kyllä alkanut kummallisissa merkeissä. Plussalla ollaan oltu eilistä ja tätä päivää lukuunottomatta, mutta taitaapi huomenissa jo viskata taas plussan puolelle. Kaivoin muutaman kuvan viime vuodelta ja vertailin niitä tämän vuoden lumettomiin kuviin...

Tänä vuonna

Viime vuonna

En minä nyt ihan noin isoja hankia toivo enää näille parille kuukaudelle, mitä tätä talvea on jäljellä, mutta kieltämättä tuo näyttää enemmän talvelta. Ja tammikuulta. Tämä nurmi ja sulamaa efekti ei anna ihan samaa fiilistä.

Minulla alkaa huomenna koulu. Hierojaksi ryhdyn tai ainakin se olisi tavoitteena. Olen odottanut peläten, jännittäen ja ihan vaan odottaen koulun alkua. Toisaalta olen todella väsynyt aloittamaan taas alusta ja sitten toisaalta tajuan, että jotainhan tässä elämässä pitäisi tehdä elääkseen...
       Hierojakoulu kestää vuoden, joten suuresta uhrauksesta ajallisesti ei ole kysymys. En sentään lue 15 vuotta... Ja stä paitsi pidän hieromisesta, mikäs siinä jos siitä joskus saisi palkkaakin.
        Ja mikä parasta, jos joskus saisin siitä palkkaa ja saisin määrätä omasta elämästäni ja omista töistä. Sitä odotan eniten. Kyllästyin puutarhurin työssä siihen, että aina JOKU MUU oli sanomassa kelpaanko minä tai olenko tarpeeksi hyvä. Yrittäjänä se olen minä, joka sen päätän (ja tietysti asiakkaat) mutta ainakaan siinä ei ole kukaan sanomassa, että et voi, et pysty, et kykene.
       Nyt vaan pitäisi selvitä 12 kuukaudesta ja 4 näyttökokeesta. Kunhan nyt ensin selviäisin kahden kuukauden anatomia+fysiologia opinnoista... huokaus.
      Huomenna aion mennä koulun jälkeen uimaan. Minun oma rantani oli viikonloppuna jäässä ja sinne ei pääse uimaan, vaikka kohta rantatie olisikin vapaa.

Kaupungin avantouintipaikka ainakin on sula. Minulla alkaa olla kaksi viikkoa - vai liekö jo enemmän, edellisestä kerrasta. Kohta en enää kestä kylmää yhtään, kun nahka pehmenee! Huomenna on korkea aika käydä kastautumassa ja näyttää kropalle, että kylmyyttä riittää vielä.
       Juosta olen taas voinut paremmin. Jalka alkaa kuntoutua vai pitäisikö sanoa tottua uuteen juoksuasentoon ja lihakset vahvistua oikeista kohdista. Vielä on kuitenkin tekemistä, mutta olen todella iloinen, että juoksu kulkee edes näin kuin mitä se tekee.

Käytiin viikonloppuna rannalla ja siellä oli järvi avoin. Pientä riitettä vain kellui pinnalla. Ja aurinko paistoi! Eipä ole tämmöisiä päiviä ihan kamalasti ollut tänä talvena. Otettiin siitä kaikki irti sunnuntaina ja lähdettiin vähän ulkoilemaan. Hyvä ettei saatu jo rusketusraitoja... ♥
       Aloitin palapelin tänään. Olen miettinyt hyviä stressinhallinta keinoja ja olen vallan unohtanut tämän yhden ja hyvän. Melkein parhaan! En meinannut malttaa lähteä iltapalalle kun palapeli koukutti heti!
        Olen todella huono stressin kanssa, joten jos jollakin olisi hyviä keinoja hallita stressiä, siis varsinkin turhaa stressiä, niin kiitos, otan kaikki neuvot vastaan! Miten ihmeessä joskus sain opiskeltua 12 vuotta putkeen ilman, että se tuntui ihmeemmin missään!? Vai tuntuiko se... ehkä olen jo unohtanut koko jutun.
        No huomenna se koulu kuitenkin alkaa, olin valmis tai en.
        Pitäkää peukkuja, että selviän edes ekasta päivästä!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 1.1.2020
654. juoksupäivä (241 vko)
- 3884.6 km
- 6km kylälenkki+ oikopolku (42min)
- yllättävän hyvin jaksoi jalat kipittää ja kunnon lenkkihän siitä loppujen lopuksi tuli
- vähän oli jäistä, mutta nastat pitivät hyvin
- jalka haittaa jo vähemmän
- askellus hyvä
- ryhti hyvä
- lihakset tuntuvat tekevän töitä paremmin tai ainakin ne oikeat lihakset
- +0, pimeää, liukasta ja vähän kostean kylmää

perjantai 3.1.2020
655. juoksupäivä (241 vko)
- 3889.2 km
- 4.6 km uimaranta ja metsäpolut (35min)
- jalat jaksoivat hyvin ja tuntuu, ettei jalat kuormitu enää samalla tavalla
- jalat tosin kastuivat heti kun pääsin teille, mutta...
- askellus hyvää ja alkaa löytymään se vakauskin
- kaatuminen vielä hakusessa, mutta askel nousee jo oikealle korkuudelle
- märkää, liukasta ja pimeetä
- +2

maanantai 6.1.2020
656. juoksupäivä (242 vko alkaa)
- 3896.2 km
- 7km metsätie (44 min)
- vähänlaisesti energiaa, mutta siihen nähden hyvin meni
- jalat eivät rasittuneet muusta kuin jäällä juoksemisesta, muutoin meni hyvin
- askellus sattui kohdilleen
- ryhti kesti
- jalka kipu jo helpottamaan päin
- -1, pikkupakkanen, vähän uutta lunta ja liukasta lumen alla