Siirtelin lumikasoja paikasta toiseen. Lumi siirtyi, mutta määrä ei vähentynyt vielä mihinkään. En tiedä mitä oikein yritin tällä tempauksella tehdä, mutta kai se oli osa jotain suurempaa psykologista jujutsua kevään tekemiseen ♥
Hauskaa ainakin oli!
Tein väylistä vähän isompia ja siirtelin ja työntelin kasoja vähän kauemmas ja paremman näköisiksi kasoiksi. Lumityöt ovat muuten oiva keino päästä toteuttamaan perfektionismia lumikasojen muodossa. Aika koukuttavaa puuhaa ♥
Huomenna olisi tarkoitus nyt sitten käydä kokeilemassa vieläkö tämä lyyli pysyy laskettelusuksilla. Otan pari komeaa miekkosta mukaan, joten illlasta tulee varmaan ikimuistoinen ♥ Toivottavasti ei kuitenkaan sillä tavalla, että istutaan terveyskeskuksen päivystyksessä illan päätteeksi...
Miehenmurrikan kanssa naurettiin äsken, että kun se on ensimmäistä kertaa mäessä niin joko se seisoo kolme tuntia mäen huipulla eikä laske alas tai sitten auraa koko matkan alas saakka - ja ehkä ylöskin! Heh!
Tosissaan puhuen, luulen, että niin Juniori kuin Miehenmurrikkakin saa kyllä ideasta kiinni melko äkkiä. Painovoimaahan siinä käytetään hyväksi. Alas pääsee aina!
Tänään varmaan pyöriskelin puolitoista tuntia milloin mihinkin suuntaan milloin putkirullan päällä ja milloin jotenkin muuten ja etsin kehosta jumituksia ja kireyksiä. Teki muutes aika hyvää ja pitää vielä toiseen kertaan tehdä sama hommeli, niin saisi vähän paikkoja auki ja venymään paremmin.
Olen nyt paahtanut pikkusiskon sukkia kuin mielipuoli, sillä ne pitää saada valmiiksi ennen maanantaita. Hyvässä vaiheessa ne ovat jo, mutta pienen miehen sukista uupuu vielä toinen! En tiedä saako sisko noita sukkia jalkaan ennen kuin raskaus on ohi, sillä aika tyköistuvaa sukkaa meikäläinen tekee... Noh, kunhan kintuista turvotus laskee niin survokoon sitten ne lämmittämään toukokuisia iltoja.
Öhöm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti