Nicholas Evans
HEVOSKUISKAAJA
Wsoy
Hevoskuiskaajat ovat ihmisiä, jotka näkevät eläimen sieluun ja parantavat sen lempeällä läsnäololla kuin kuiskaillen tervehdyttäviä sanoja sen mieleen. Tällainen mies on myös Montanassa asuva Tom Booker, jolle toimittaja Annie Graves soittaa kun hänen tyttärensä Grace joutuu onnettomuuteen hevosensa Pilgrimin kanssa. Sekä tyttö että hevonen saavat niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin vammoja eikä parantuminen niistä ole aivan yksinkertaista.
Annie ajaa Pilgrimin ja Gracen Montanaan, missä hän toivoo että Tom Booker onnistuisi auttamaan hevosta, mutta huomaa samalla, että Montanassa tapahtuu paranemista muunkin osalta kuin vain onnettomuuden jälkeisten vammojen.
Hevoskuiskaaja on rakkaustarina, mutta myös selviytymistarina. Se kertoo äidin ja tyttären suhteesta, jonka on ensin hajottava palasiksi ennen kuin se voi alkaa parantua, mutta myös ihmisen eheytymisestä ja itsensä löytämisestä.
Minulle tarina oli tuttu leffasta, jonka olen nähnyt usemman kerran. Oikeastaan se on minulle semmoinen hyvän olon leffa vaikeasta aiheesta huolimatta. Kirjassa tarina vähän eroaa elokuvan tarinasta ja ehkä se juuri minulla vähän tökkikin kun luin kirjaa. Pidän elokuvasta paljon ja minusta elokuvassa Annien ja Tomin suhde on jotenkin aidompi. Kirjassa se etenee vähän ennalta-arvattavin seurauksin.
Kirja on Nicholas Evansin esikoinen ja kannessa sanottiin, että mies halusi kirjoittaa romaanin, missä saisi tutkia sitä, mitä nainen ajattelee ja tuntee. Noh, naisiakin on erilaisia. Ja ehkä kirjoittaja pääsi Annie Gravesin päähän hyvin, mutta ei tätä nyt voi yleistää kaikkien naisten ajatuksiksi tai tunteiden aakkos-kirjaksi!
Hevoskuiskaaja on parhaimmillaan silloin kuvataan maisemia Montanassa, Tom Bookerin suhdetta hevosiin ja Gracen ja Annien välistä kitkaa ja rakkautta. Mukavaa luettavaa kevyeksi illaksi tai leppoisaksi sunnuntaiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti