Kevään ensimmäinen

Kevään ensimmäinen päivä!
             Tulihan se sieltä, vaikka jossain vaiheessa luulin, että tämä talvi kestää ikuisuuden. Noooo, eihän tämä päivä vielä uimakelejä tai pääskysiä mukanaan tuonut, mutta maaliskuu kuulostaa jo paljon paremmalta kuin tammikuu tai helmikuu. Siinä on jo lupaus keväästä, lämmöstä ja valosta.
               Tänä aamuna köllöttelin. Isä sai kömpiä päästämään koiran ulos kahdeksan maissa ja sen verran nousin ylös, että nostin koiraherran viereen lojoksimaan aamupalan ja aamuisen pissalenkin jälkeen ja kovin hyvin koira-kulta vetelikin unia vielä pienen aamupyärhdyksensä jälkeen. Minä puolestani tuijotin peittoni alta ikkunaverhoja, joiden takaa tuikki auringonpaiste. Tuntui hyvältä kaiken tämän harmauden ja pilvisyyden jälkeen!

Kevään ensisäteet...

Kello taisi olla jo lähemmäs puolta 11 ennen kuin minun jalkani osuivat lattiaan - oikea sunnuntailöhöilijä! Koira oli sitä mieltä, että pitkäksi meni, vaikka se oli meistä viimeinen, joka sängystä alas kömpi... öhöm! Käytiin aamulenkki heittämässä aurinkoisella, mutta melko kylmä tuulisella rantalenkillä. Meillä kummallakin taisi vähän tassu painaa, kun ei nyt oikein saatu sellaista kävelyfiilistä aikaiseksi kuin normaalisti, vaikka kelikin oli hieno ja mukava. Törmättiin toki koirakaveriinkin, siihen ajokoira-tyttöön, joka tosin on meidän koirasta liiankin riehakas. Tänäänkin meidän koira seisoi minun jalkojeni juuressa turvassa, häntä vähän heiluen ja korvat valppaana, mutta muuten tyttökoiran intoilu pikemminkin pelotti kuin innoitti... Meidän hauvalla on vähän epäonnea näiden tyttöjen kanssa, kun naapurin narttu on sellainen hömelö, joka ei tajua hyvän päälle ja tämä toinen taas on tyrkky! Heh! Noh, eivät tytöt tiedä millaisen herrasmiehen menettävät!
              Isä pakersi koko päivän verstaalla sitä minun säilytysarkkua ja koko muu huusholli kaatui minun harteilleni. Miehet harrastavat, naiset raatavat. Näin meillä! Päätin kuitenkin iltapäivästä ottaa pienen time-outin itselleni, vetäsin juoksuvermeet päälle ja kävin vain huikkaamassa verstaan ovelta, että menen juoksemaan, katso koiruuden perään sillä aikaa.

"Pieni" unileluni mun...

Tiet olivat surkeassa kunnossa edelleen, enkä ymmärrä ovatko auramiehet nukahtaneet talviunille vai miksi eivät pyyhkäise noita loska/jääkerrostumia teiltä pois. Sulaisivat nopeammin ja ei tarvitsisi autoillakaan rämistellä epätasaisissa urissa ja pehmeissä uurteissa ja sössölumessa.. huokaus... Tänään piti juosta pieni ylimääräinen lenkki, että sai 12 km täyteen. Vihaan nykyään sitä, että ensin juoksen muutaman kilometrin ja sitten käännyn ja juoksen samaa reittiä takaisin. Mieluummin heitän lenkin, missä koko ajan kuljetaan eteenpäin. Tänään kuitenkin minun virallinen viikonloppureittini metsätieosuus oli NIIN liukas, että mieluummin tein typerän keikan kuin katkaisin jalkani.
                 Lisäkeikka oli noin 5km mittainen ja kun aloitin sitten sen normilenkin kylän ympäri ehdin jo ajatella, että noinkohan viisi kilsaa riittäisi. Vasen polvi ei ollut yhteistyöhaluinen yhtään ja se jo sanoin vastalausetta alkukilometreillä. Varmaankin huonon juoksuasennon ja huonon juoksualustan yhteisvaikutuksesta. Jotenkin minusta tuntuu, että juoksen niin, että paino on kokonaan vain toisella jalalla siis tietylla tapaa toiselle puolelle kallellaan - tai sitten se vain johtuu näistä kaltevista teistä. Pitää seuraavalla kerralla taas ottaa tuo juoksuasento korjauksen alle.
                  Huomasin tänään senkin, että nyt olen siinä vaiheessa juoksua, että keuhkot ja sydän kestävät pitkänkin rasituksen - jalat eivät. Jalkojen lihasvoima ja kestävyys laahaa perässä mitä tulee sydämen lyöntivoimaan ja keuhkojen hapenottokykyyn. Tänäänkin tuntui upealta, etten enää kymmenen kilsankaan jälkeen läähättänyt kuin mopsi vaan hengitys oli helppoa ja suhteellisen kevyttä, mutta siinä kohden alkoi jalat olemaan siinä kunnossa, että huomasi että mennään ihan siellä lihasvoiman ylärajalla. 12 kilsaa oli kuitenkin tämän viikon saavutus ja olen ylpeä itsestäni! Vähän aikaa kuitenkin aion nyt kehittää jalkalihaksia ennen kuin lisään kilometrejä juoksuun. Pitää saada ensin asento ja perusjutut taas kohdilleen ennen kuin ahmii lisää kilometrejä... Kesään on kuitenkin vielä melkein 3 kk aikaa, joten mikä kiire minulla on.
                  Mukava juoksu kuitenkin, teistä ja polven uikutuksesta huolimatta. Ja jälkeenpäin oli jälleen niin hyvä olo, että jos minulta joku aikoisi tulla lainapapereihin nimeä kyselemään niin juoksulenkin jälkeen rustaisin nimen vaikka minkämoiseen vekseliin!

Ihana ♥

Kotona odotti isä, joka istui sohvalla ja katsoi miesten 50km hiihtoa. Ärsytti sen verran, että komensin sen keittämään makarooneja ja ruskistamaan jauhelihaa siksi aikaa, kun minä kävisin suihkussa ja vähän saisin lihaksia venyteltyä. Sitten se pakeni jälleen omiin puuhiinsa siksi aikaa, kunnes ruoka oli pöydässä... Tyypillistä!
                Mutta.
                En tiedä johtuiko se juoksun aiheuttamasta hyvästä olosta, mutta tänään oli ihan mukavaakin hääräillä keittiössä emäntänä ja kuunnella ja katsella syrjäsilmin hiihtourakkaa. Koira köllötteli tyytyväisenä sohvalla vatsa pullollaan, sillä tässä talossa koira syö aina ensin, sitten vasta muu palveluskunta ♥ Mutta toisaalta, koiruus on kyllä aina ensimmäisenä paikallakin ja eroaa siten muista talon uroksista, joita saa odottaa ruokapöytään joskus niin kauan, että ruoka ehtii jäähtyä. (Mikään ei muuten ole ruuanlaittajasta suututtavampaa kuin se, että jotakuta saa odottaa niin että ruoka menee pilalle! Kun kutsutaan syömään, niin silloin pitäisi tulla tai olla kokonaan tulematta!)
                 Iltasella lämmitin saunan ja otin iltapalaksi lihaksille ravintoa smoothien ja hedelmien muodossa. Tuo blenderi on kyllä ollut ihan huippu synttärilahja ja olen melkein joka ilta (ainakin jokaisen juoksupäivän iltana) tehnyt iltapalan sillä, vaikka en ole tänne juomisista kuvia vähään aikaan laitellut. Se johtuu siitä, että olen jymähtänyt banaani-mansikka-smoothieen enkä kehtaa joka ilta laittaa samasta juomasta kuvaa! Hyvää on, niin vatsalle kuin kropallekin!
                 Nyt ajattelin bongata YouTubesta vielä jonkun ilta-jooga-videon, venytellä vähän ja sitten kömpiä peiton alle. Väsyttää ihan älyttömästi!
                 Olen aina ollut yhtä taipuisa kuin rautakanki enkä olisi vielä muutama vuosi sitten kuvitellut, että minä tsekkailisin jooga-videoita netistä, mutta muutama video on ollut tosi hyvä. Varsinkin joogailu ennen unta ja tietty nämä treenien jälkeiset venytys ja rentoutusharjoitukset joogamaiseen muotoon laitettuina ovat kyllä tuntuneet mukavilta. En minä kuitenkaan varmaan ihan heti mihinkään joogatunneille menisi, mutta näin kotisilla on mukava välillä rentouttaa kropan lisäksi ajatuksiakin. Tämänpäiväinen juoksu teki sen puolen kyllä tällä kertaa todella tehokkaasti. Huomasin äsken iltalenkilläkin, että pää oikein humisi tyhjyyttää. Ei ajatuksen ajatusta ja se tuntui HYVÄLLE!!
                  Nyt kuitenkin laitan itseni jooga-solmuun ja toivotan universumille hyvää yötä!
                  Tämä emäntä vetäytyy unille... Zzzzz...