Korvan lotkauttelua

Eilisiltana olin umpiväsynyt. Kun olin saanu koiran kanssa iltalenkin heitettyä, päiväkirjaan ajatukset kirjoitettua ja muutaman rivin kirjaa luettua nuupahdin tyynylle kuin saunatonttu liian kovien löylyjen jälkeen... ja enpäs sitten kuitenkaan! Pyörin ja hyörin ja vaihdoin kyljeltä toiselle ja kuuntelin koiran unista tuhinaa vieressä ja kuuntelin ikkunalautaan osuvia vesi- tai räntäpisaroita, yritin kuunnella äänikirjaa, tehdä rentoutusharjoituksia pimeässä hiljaisuudessa, mutta ei! Uni ei tarttunut kiinni ja kello näytti puolta kolmea viimeisen kerran kun sitä vilkaisin... Mieleen tuli kaikki ne unettomien öiden ohjeet kuten "älä katso kelloa" ja "jos uni ei tule, älä pyöri sängyssä vaan mene vaikka silittämään".
              Aamulla sitten kun koiruus heräsi pirteänä hyvien unien jälkeen, minä haahuilin tuvassa kuin haamu. Haukotteleva haamu. Ajattelin, kun tein itselleni aamupalaa, että tulisi nyt se kevät niin pääsisi pihamaalle väsyttämään itsensä! Nyt kun vaan kävellään koiran kanssa pari kertaa päivässä ja juoksen joka toinen päivä niin tuntuu, että ei kuitenkaan liiku tarpeeksi (vai liikunko sittenkin jo liian paljon...). Tänä iltana toivon, että uni tarttuisi vähän nopeammin kiinni ja saisin uinua kunnolla aamuun asti. Olo on nimittäin vähän puolinainen tuollaisen yön jälkeen.

Täällä oli tänään tämmöinen keli.
              Räntää tuli iltapäivästä taivaan täydeltä ja muutti jäätiköt jo melkein pehmeiksi ja soratiet mutaisiksi. Hymyilytti vähän aamulenkillä, kun mietin viikon takaista toivetta siitä, että vaihtuisi nuo liukkaat edes loskaksi ja kohta ne sitten ovat vaihtuneet. Omallakin pihamaalla senkun pälvipaikat suurenee ja tahallani oikein astun jäätiköiden reunakohtiin, että ne lohkeisivat ja sulaisivat nopeammin!
               Kävin tänään juoksemassa kylälenkin ja ihan hyvää teki. Vasen polvi äitteli vähän tuolta ulkosyrjältä ja pitäisi näköjään malttaa hieroa ja venytellä nuo jänteet kunnolla ennen ja jälkeen juoksun. Tiet olivat jo melkein sulat, vain asvaltilla oli vähän vielä jääpoimuja ja epätasaisuutta. Tänään yritin keskittyä hyvään juoksuryhtiin - jälleen kerran - ja huomaan todella, miten tärkeää olisi, että keskikroppa olisi hyvässä kunnossa lihasten suhteen. Vatsalihakset ja selkälihakset eivät edelleenkään oikein jaksa pitää pitkää selkää formussa, vaan lösähdän tämän tästä vähän sellaiseen löysän helppoon juoksuasentoon... Tänään kun piti sitten oiken keskittyä juoksemaan hyvässä asennossa niin meinasin unohtaa hengittää! Ei selvästikään tällaisen palikka-aivon laji, kun pitää miettiä montaa asiaa yhtä aikaa... heh! Hyvältä juoksu muuten tuntui ja hyvässä välissä kävin, kun hetken aikaa kotiintulon jälkeen nappasin tuon sateisen maiseman kameranlinssin takaa.

Alkuillasta, räntäsateen jälkeen, olikin sitten hetken aikaa ihan kummallinen valo sekä sisällä että ulkona. Samanlainen valo on joskus kesäiltoina myöhään kun aurinko vähän paistaa, mutta on kuitenkin jo alhaalla taivaanrannassa. Ulkosalla oli hassu oranssisävy, mutta vain sen hetken, että sain muutaman kuvan otettua. Sitten kaikki oli jälleen harmaata ja hämärää.
           Minulla on tänään ollut vähän höntti olo, kun vasen korva on ollut lukossa. Tai ei se ihan lukossa ole, mutta tukkoinen. Ei minulla pitäisi mitään flunssan alkuakaan olla ja kun se on vain toinen korva niin tuskin se sitä onkaan. Viime viikon lopulla vaan vasemman puoleinen alaviisaudenhammas yritti kai puhjeta pintaan enemmän, kun oli ien vähän kipeä, nyt kun se kipu katosi niin liekö noussut ongelma korvaan... Aamulla tuntui vaan välillä, ettei tasapainokaan ollut ihan kondiksessa kun toinen korva oli ns. pelistä pois. Ja äänet kuuluvat vähän häiritsevänä huminana, mutta pitänee kai vaan odotella, että luonto hoitaa tämänkin ongelman. Ajan kanssa...

Ei siis oikein minun päiväni taaskaan. Olisi kai pitänyt itseään piristää jollain hyvällä iltapalalla, mutta istuksin saunassakin niin kauan, että ilta oli jo pitkällä kun sain itseni iltapalan ääreen. Keitin kupin kaakaota ja se oli minun tämäniltainen "herkkuni". Katselin ensi viikon säätiedoituksia ja sinnehän onkin sitten luvattu aurinkoa oikein joka päivälle, kunhan näistä harmaan masennuksen päivistä nyt vain selviää. Jihuu! Jospa sitten vaikka kaivaisin jo sen haravankin esiin...

Paljon nurmikkoa jo haravoitavaksi...

Katselin tänään oikeastaan ihan sattumalta Ensitreffit alttarilla-ohjelmaa. En ole sitä seurannut ja tämä taisi olla jo viimeisiä jaksoja, joten ihan en jutun juonesta päässyt jyvälle, mutta sen verran kuitenkin, että ajattelin asiaa omalle kohdalleni. Olen aika vanhanaikaisesti romanttinen sielu ja vaikka en nyt ehkä uskokaan rakkauteen ensisilmäyksellä, niin ainakin sitten jo toisella silmäyksellä... Minusta ei varmaankaan olisi siihen, että pitäisi heti ryhtyä olemaan avioparina toisen kanssa, kun olen vähän sen sorttinen, että minä tarvitsen aikaa sopeutua ja ottaa tilanne haltuun... Muuten kyllä ajatus siitä, että löytäisi sielunkumppanin pelkästään papereiden perusteella kuulostaa aika ... hmmm... mielenkiintoiselta. Ja toisaalta, kyllä minusta ainakin suurin juttu rakkaudessa ja rakastumisessa tulee siitä ihmeellisestä ja selittämättömästä kipinästä kahden ihmisen välillä. Vaikka paperilla olisi kuinka hyvä pari, mutta jos kipinä puuttuu, niin suhteesta puuttuu aika paljon. Rohkeita nuoria ihmisiä kuitenkin ohjelma täynnä, kun ovat uskaltaneet heittäytyä moiseen pyöritykseen, jossa yhtä hyvin voi särkeä sydämensä perusteellisesti tai sitten löytää sen rakkauden ja loppuelämän kestävän kumppanuuden.
             Nämä tämmöiset ohjelmat eivät taas tänäiltana tainneet olla sopivia, kun olen ollut jälleen jostain syystä vähän herkällä mielellä. Sillä lailla hyvällä tavalla tällä kertaa. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen syy, kun minä jo tihrustelen itkua.. Voi tätä heittelevää naisenmieltä!

Nyt minä taidan kuitenkin ottaa unilelun kainaloon ja mennä nukkumaan. Tällä kertaa en suostu odottelemaan unta, vaan aion nukahtaa! Heti! Tai ainakin heti sen jälkeen, kunhan olen vähän aikaa lukenut kirjaa...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
37. juoksupäivä (13 viikko alkaa...)
- 7.2 km kylälenkki (45min)
- jaloissa tuntui muuten ihan hyvältä, mutta vasemman polven ulkosyrjä vähän äitteli
- asfaltti tuntuu näin aluksi aika kovalta alustalta, vaikka tossu saakin siitä aika hyvän ja pitävän pohjan askeleelle. Tykkään kuitenkin hiekasta vielä pikkaisen enemmän...
- keskityin tänään juoksuryhtiin ja aika hyvin sain pidettyä keskivartalon pitkänä ja ryhdin suorana, mutta sitten unohtelin hengittää! Selvästi huomasi olosta sekä viikonlopun pitkän lenkin jäänteitä ja sitten kaikki muut huonosti nukutusta yöstä muuhun masennustilaan... ei ihan niin lennokasta ollut juoksu kun joskus ihanan aurinkoisena päivänä.
- mukava juoksu kuitenkin ja teki hyvää. Toivottavasti unikin maistuu....
- pitäisi oikein laskea monta harjoituskilsaa miulla on jo takana näiden viikkojen ajalta...