Nolojen tilanteiden nainen

Laiskuus eilisiltaisella iltalenkillä kostautui, kun en raaskinut retuuttaa koiraa pitemmälle lenkille niin sitten se pyrki pissalle yöllä kahden maissa ja heräsin kyllä täysin kesken unen. Joku professorin tasoinen miekkonen kantoi minua siinä... kenties turvaan tai omalle luennolleen! En tiedä, kun en nähnyt - sattuneesta syystä - unen loppua!
             Kun kello rimpautteli sitten virallisesti kuuden maissa niin olin tavattoman väsyksissä, vaikka sinänsä ne vähäiset tunnit olinkin nukkunut hyvin ottaen huomioon, että vasemmassa korvassa minulla oli vanutuppo, että korvatipat pysyvät siellä missä niiden kuuluu pysyä...
              Vähän olo tuntui typerältä, kun sairaanhoitaja katsoi sitten siihen korvaan, joka minusta tukkoiselta tuntui ja sanoi sitten, että se oli putipuhdas. Vilkaisin naista kuin pöllö aurinkoa ja salamana kulki ajatus päässä, että ehkä se minun yritys huuhdella korvaani ei ollutkaan epäonnistunut... Toinen korva oli kuitenkin sitten tukkoinen sairaanhoitajankin mielestä, joten jotain huuhdottavaa kuitenkin löytyi. Täytyy sanoa, että kun minulta on nyt lähivuosina huuhdottu poskiontelot ja korvat, niin kyllä minä korvien huuhtelun mieluummin ottaisin, jos olisi kahdesta pakko valita... Ikävän tuntuistahan se vähän oli, mutta eipä juuri aiheuttanut traumaa - toisin kuin poskiontelopunkteeraus, jonka joku voisi lisätä ihmiskidutus-listaan...
               Äiti oli ollut tosissaan siitä, että huuhtelun jälkeen korvat kuulevat kaiken - mielestäni aivan liikaa (jos koira kuulee tällä tavoin, en enää koskaan laita tv:hen lisää volyymejä jos koira on samassa tilassa...)! Ilmastointi hurisi, hissi hurisi, kahvilassa kolisteltiin ihan liikaa astioita, kauppakeskuksen musiikki vinkui ja huusi ja oli ihan liian kovalla. Teki mieli pitää pipoa päässä muunkin syyn takia kuin kosteiden korvakäytävien. Se vähän vaimensi ääniä ja teki olosta vähän paremman. Jos ei oteta superkuuloa huomioon niin olo kyllä parani muuten heti.. Ei avonaisia korvakäytäviä osaa arvostaa ennen kuin ne menevät tukkoon!
                 Palkitsin itseni kupposella teetä läheisessä kahviossa. Leipäkin houkutteli, mutta en tällä kertaa ottanut kuin teekupin ja istahdin alas. En edes muista milloin viimeeksi olisin juonut teetä kahviossa yksin... tai ylipäänsä... taisi olla ennen joulua likkojen kanssa törmätessä. Ei mikään jokapäiväinen harrastus siis.

Kun toiseen lääkäriaikaan oli melkein kolme tuntia, ajattelin käyttää aikani hyväksi - tai kuten rahvas sanoisi 'tappaa aikaa'. Tällä kertaa se taisi mennä kuitenkin toisinpäin, aika meinasi tappaa minut. Kaupat aukesivat vasta kymmeneltä ja sekin kauppa joka aukesi 9 niin sen edessä odottelin 20 minuuttia ja tunsin itseni todella typeräksi. Kauppaa vastapäätä oli Alko ja kaksi laitapuolenkulkijaa tuli seuraksi käytävälle odottelemaan, että saisivat ostaa aamupalapullon... En ole koskaan ollut Anttilassa päivän ensimmäinen asiakas, mutta nyt olin!

Seuraavaksi kuljin kaikki kaupungin kauppakeskukset läpi, kun aikaa oli. Tosiaankin se oli semmoista läpi lompsimista, kun sielläkään ei ollut mikään muu paikka auki kuin Dressmann Isoille Miehille.. Kävin torilla ostamassa lihapiirakan ja vadelma-pillimehun kun rupesi ottamaan päähän. Vähän helpotti.
               Sitten roikuin puolestani kirjakaupan ovessa ja sitten viimeistään tunsin itseni ikivanhaksi kahvoissa roikkuvaksi mummoksi! Voih... Onneksi sieltä löytyi sitten lohdutus-kirja, jonka ostoon tuhlasin etusetelini, jonka olin kanta-asiakasbonuksena saanut. Kaupanpäällisenä sain kangaskassin, vaikka olisihan se ollut mukava saada kaupanpäälliseksi vaikka toinen kirjakin... Tällä kertaa kainaloon tarttui Jennifer Worthin Hakekaa kätilö 3! jonka aikaisemmat osat olen kahminut jo itselleni ja lukenutkin. Tämä kirja on trilogian viimeinen...

Sitten kun lähdin kävelemään kohti toisen lääkärin vastaanottoa, tuli mieleen, että en ollut maksanut eikä kukaan ollut laskua antanut aamuisesta korvahuuhtelusta. Olin antanut vain kyselylomakkeen takaisin ja lähtenyt... Taisi mukava sairaanhoitaja huuhdella aivopoimutkin kaarimaljaan! Onneksi paikka, johon minulla oli aamupäiväaika, oli samaa firmaa, joten kiepsahdin tiskillä tunnustamassa unohdukseni... Vastaanottovirkailija vain hymyili ja sanoi, etten ollut ainoa enkä takuulla viimeinen. Pyysin anteeksi ja kiitin ja lähdin, kunnes luin, että ilmoittautuminen tehtiinkin äskeisellä tiskillä eikä enää myöhemmin, joten käännyin ympäri ja palasin vielä kolmannen kerran tiskille ja jos olisi löytynyt joku maanrako johon olisin voinut itseni änkeä, olisin änkenyt... Tiskin takana naista jo vähän huvitti, kieltämättä niin olisi minuakin hänen sijassaan.
           Toisesta lääkäristä selvisin rutiinitarkastuksella ja sitten tämä rääkättävä olikin jo valmis kotiin. Koiran hain äidin ja isän luota hoidosta ja suunnistin kotoisaan rauhaan. Kotimatkalla kävin nappaamassa postista kirjapaketin, jonka olin tilannut jo viime viikolla.
            Koiralle annoin ruuan, mutta itse kävin pienellä juoksulenkillä ennen kuin herkuttelin omalla ruualla. Juoksukin tahnasti ja tuntui, että ei oikein eteenpäin päässyt. Kintut olivat kuin hyytelöä ja räntää tuiskutti silmiin mennen tullen. Vielä joskus joku säämies saa minulle selittää miten on mahdollista, että jos samaa tietä juoksee ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen, niin molempiin suuntiin tuuli työntää räntälämpäreet silmiin eikä tuuli ole koskaan selän takana!?

Ruuan jälkeen nukahdin ja iltasiivous jäi taas kamalan myöhäiseksi, kun piti käydä ensin koiran kanssa vähän lenkillä. Vasta 8 maissa istuin saunanlauteilla ja talo oli imuroitu ja lattiat pesty. Minun viikonloppuni saa luvan alkaa tästä. Vapaa ja rauhallinen viikonloppu ilman häiriöitä. Pelkkää löhöskelyä ja nautiskelua! Ah.
            Sen verran pilvenhattaraa minun seesteisen viikonloppuni taivaalle kuitenkin iltalenkillä ui, että koira ei oikein taas tykännyt lähipäivien stressaavista muutoksista vaan - arvatkaa mitä - sillä meni vatsa löysäksi iltalenkin aikaan! Tällä kertaa osasin odottaa sitä ja kun iltapalalla kuuntelin sen vatsan lurinoita, niin löysä vatsa ei ollut mikään yllätys, mutta harmitus se oli... Vaikka miten yritin niin eilen kuin tänäänkin rauhoittaa sen elämän heti kotiin tullessa normaaleihin rutiineihin niin herkkävatsainen koira on näköjään herkkävatsainen koira. Toivotonta ennaltaehkäistä. Nyt sitten vaan taas pelataan tämän vatsan kanssa muutama päivä ja katsotaan miten homma taas palautuu normaaliksi. Tästä lähtien koira ei kyllä liikahda tutuista ympyröistä mihinkään vaan hoitajat tulevat tänne! Sen verran olen saanut näistä vatsapöperöistä tarpeekseni tämän talven aikana... Jos ei ole koira kipeä niin minulla korvat tukossa ja kun minulla on korvat auki niin koiran vatsa on kuralla! Hurraa tätä elämän monimuotoisuutta!!
               Tulisi nyt helkutissa se kevät jo!!!!

Iki-ihanasta kirja-paketista paljastui kolme aarretta: Jojo Moyes Kerro minulle jotain hyvää, Tove Jansson Muumipeikko ja pyrstötähti ja Tove Janssonin Kesäkirja. Nämä kirjat olivat ostettu sillä alennuskupongilla jonka sain niiden dvd-levyjen kaupanpäällisenä, joten olen kai ajautumassa ostoskierteeseen sillä näiden kirjojen mukana sain alennuskupongin Zalando-kauppaan.... Onneksi en ole kovin halukas ostamaan vaatteita netistä, kun puolet siitä vaateostoksen "ilosta" on ahtautua sovituskoppeihin. Jahuu!
           Voitte siis vain arvata, mitä tämä emäntä tekee ensi kesänä jok'ikisen vapaahetkensä: ui ja lukee ihania kirjoja!! Voi kun tulisi jo semmoiset kelit että saisi istuksia pihamaalla ja lukea kirjaa samalla kun västäräkit pomppisivat varpailla. Jotenkin tänä vuonna odotan kevättä enemmän kuin koskaan ennen...
             Hyvää viikonloppua muruset!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
38. juoksupäivä (12. viikko)
- 5.2 km uimarantalenkki (33min)
- tänään ajattelin juosta lyhyen lenkin, kun olo oli vähän "toipilas" ja ihan hyvä niin sillä tämäkin hassu lenkki pani kropan tiukoille. Huono välipala, huonot unet ja "kipeänä" olo verottivat selvästi powereita juoksusta
- jalat väsähtivät totaalisesti 4km kohdalla ja loppumatka oli enemmänkin raahautumista kuin juoksua
- hengitys ja juoksuasento olivat ihan ok, tosin räntäsade ja kylmän kostea ilma kävi vähän hengitykseen ja piti laittaa kauluria vähän suun eteen suojaksi
- tiet hyvät, koko matka asvaltilla tuntui jälleen vasemmassa polvessa, ei tosin niin kovin kuin toissa kerralla, mutta kuitenkin. Joku vika juoksuasennossa...
- olo oli kuitenkin hyvä jälkeen päin, että olin saanut itseni juoksulenkille ja palkitsin itseni ravitsevalla ruualla ja isolla keolla hedelmiä. Nams!