AURINKOA, AURINKOA, AURINKOA !!

Aamulla käytiin ottamassa ensimaistiaiset tulevasta kevätpäivästä jo auringonnousun aikaan, kun koira halusi ulos. Pakkasta oli vielä pari astetta ja pihanurmi rapisi hauvan jalan alla. Oli oikeastaan aika kiva keli ja olisi tehnyt mieli mennä ulos tepastelemaan jos kello ei olisi ollut vietävän vähän ja väsymys repinyt suupieliä. Työnsin koiruudelle vielä vähän ruokaa eteen ulkolenkin jälkeen, että se vielä sammuisi unten maille hetkeksi, mutta... kyllähän se tovin malttoi sängyn jalkopäässä köllötellä, mutta sitten se meni semmoiseksi söhläämiseksi.
         Olipas ihana nousta aamuun, kun aurinko paistoi kaikista ikkunoista sisään! Ajattelin, että takuulla, jos vain ehdin, vaihdan nuo punaiset tuvan verhot jo vaaleammiksi. Oikeastaan tekisi mieli vaihtaa matotkin, mutta vaaleammat matot ovat vähän heppoisempia eivätkä pysy niin hyvin paikallaan - niin ja nykyinen imuri tarraa mattoon kiinni todella tehokkaasti! Imurointi olisi mattojen vaihdon jälkeen yhtä tuskaa. Harmittaa vaan, että nämä melkein-puhtaat matot kuraantuvat nyt täysin näissä keleissä... Mutta verhot nyt ainakin vaihdan. Jos en huomenna halua aikaani kuluttaa sisällä, niin sitten viikonloppuna!

Suuri suunnitelmani oli viedä koira ihanalle aurinkoiselle rantalenkille. Kävellä oikein koko viikon edestä, mutta eihän se nyt ihan niin mennyt... tietenkään! Kun ajoin rantatien päähän (johon yleensä autoni jätän) sotapoika tuli sanomaan, että niillä alkaa niemessä ihan justiinsa harjoitukset... Äsh! Sanoin, että pitänee sitten poistua vähin äänin etten saa muovikuulasta! Käytiin tynkä-lenkillä sitten minun virallisella uimarannalla. En minä koiraa ihan uimarannan hiekalle vienyt, mutta siinä syrjäisemmän rannan poukamassa käytiin ottamassa aurinkoa ja katsomassa mihin järvi on oikein kadonnut... Rantakivet paistoivat paljaina ja vesi oli laskenut ainakin metrin jos ei jopa kaksi!
          Kun lenkki oli hauvalle vähän tuntematon niin kävelykin oli vähän epävarmaa, kun näkö ei ole niin hyvä enää. Säälitti koira ja suututti Suomen Armeija! Niillä on iso alue ihan siinä vieressä, miksi niiden pitää harjoitella toisten lenkkimaastoissa!!!

Mihin vesi katoaa?

Iltapäivästä lähdin juoksulenkille. Menin kylälenkin niin päin, että sain juosta aurinkoa vasten puolet lenkistä ja taisihan sitä kevätaurinkoa vähän nenänpäähän tarttua, hih! Kunhan ei olisi palanut...
           Ensin ajattelin, että polvihan tuntuu ihan hyvältä, mutta suurin piirtein viiden kilsan kohdalla rupesi taas tuntumaan polven ulkosyrjällä. Juoksemisesta tuli vähän semmoista varovaa ja sitten meni tietysti juoksuryhti ja askelluskin pilalle. Kotona googlasin oireet ja näyttäisi siltä, että minulla on juoksijan polven alku vasemassa polvessa. Eli ns. IT jänne, joka kulkee lonkasta tuohon polven ulkosyrjään asti, on liian kireällä ja hankaa polven nivelnastaan niin että kipu syntyy. Toivottavasti ei ihan tulehdukseen asti kuitenkaan... Ei se kipeä ole ollut juoksun jälkeen, vain silloin loppumatkasta.
             Harmitti, kun muuten tuntui taas juoksu maistuvan ihan eritavalla kuin viime viikolla. Hoito-ohjeena on venyttely, hieronta ja lepo. Olen tietysti pitänyt päivän-kaksi aina juoksupäivien välissä, mutta kyllä harmittaisi pitää pitempää taukoa, kun juuri on saanu peruskuntoa alle. Lueskelinkin sitten hieronta ja venyttelyohjeiden sivusta, että sellainen vaahtomuovirulla (foam roller) on oiva väline juuri IT jänteen(kin) hierontaan, kun tuo paikka muuten on vähän vaikea venyteltävä... Pitänee käydä ostamassa vaikka lauantaina, kun pääsen töistä.

Jokohan tuossa mahtuisi talviturkin heittämään...?!

Alkuillasta sitten tartuin haravaan ja menin pihatien päähän haravoimaan postilaatikon ympäryksiä ja vähän pihatiensuutakin siistimmäksi. Kamalasti vaan oli soraa nurmella ja jälki ei ollut kovin hyvännäköinen, mutta pitää sitten haravoida uudelleen, kun lumi on kokonaan tien laidasta ja omenapuun alta sulanut.
          Ihanaa puuhaa! ♥
          Tiedän, että haravoimiseen ehtii taas kesän aikana kyllästyä siinä määrin, että syksyn lehtien haravoiminen tuntuu jo vanhalta puuhalta, mutta nyt - pitkän talven jälkeen - en tiedä mitään niin mukavaa kun haravan heilutus (se tekee hyvää myös tuonne niska-hartia seudulle, mihin pitää saadakin vähän verenkiertoa aikaiseksi!)!

Onneksi en haista yhtä hyvin kuin koirat...

Iltasella mittari tipahti jälleen pakkaselle ja hyvä olikin, säästyin jälleen tassupesulta, jes! Taivaalla tuikkivat tähdet ja minua väsyttää. Sain eilisiltana luetuksi Neljäntienristeys - kirjan ja kirjoittelen siitäkin muutaman sanan, kunhan ehdin sinne asti, mutta tänä iltana taidan hemmotella itseäni Muumikirjalla ...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
41. juoksupäivä (13. viikko)
- 7.2 km kylälenkki (47min)
- alussa juoksu tuntui hyvältä vaikka juoksinkin asfaltilla, mutta n. 5km jälkeen alkoi vasemman polven ulkosyrjä kipeytyä ja juoksu muuttui vaikeammaksi
- hengitys ja jalat muuten toimivat hyvin, mutta vasen polvi teki askelluksesta vaikeaa. Lueskelin kotona juoksijan polvesta ja oireet ainakin täsmäävät. Tulee kuulemma kaltevasta juoksualusta, huonoista kengistä, väärästä juoksuasennosta ja liian suuresta treenimäärästä ja huonosta venyttelystä sekä lihaskunnosta.
Kaikki täsmää.
- ajatuksissa on ostaa vaahtomuovirulla ja opetella venytelyä. Siihen asti pidän maltin juoksussa - ainakin yritän
- IHANA KELI! +5 astetta, aurinko paistoi niin että tuli melkein hiki ja tiet olivat kuivat ja hyvät!!