Taivaan sää-miehen tuuraaja työssään.

Olo on vähän unelias, kun viime yö meni ihan metsään... Koira kävi ulkona vain kerran ja nukkui kuin väsynyt lapanen loppuyön kiltisti ja paikoillaan, mutta minä en saanut unta enää yöheräämisen jälkeen ja sittenkin kun uni vähän tarrasi kiinni niin heräilin pitkin yötä. Aamusta olin sitten taas haukotteleva nahjus...
          Taitaa kevät virrata suonissa jo siihen malliin, etten osaa enää edes yöllä rentoutua!
           Pitäisi osata, sillä nämä yöheräilyt ovat kyllä vieneet vähän powereita päivästä.
           Niin. Tämä päivä.
           Voisin hyvin kuvitella, että Taivaassa sää-vastaava on talvilomilla ja tänään puikoissa hääräsi joku onneton tuuraaja, sillä taivas työnsi aivan kaikkea, mitä taivaalta nyt vaan voi tulla (paitsi kissoja, koiria ja vanhoja akkoja äkeet selässä)! Aamusta oli vielä jokunen sentti lunta maassa, mutta kun mittari näytti +5 jo aamusta ei ne kauan pihalla pysyneet.
            Aamusta tuli lunta, plus-asteista huolimatta. Iltapäivästä tihutti vettä, räntää ja jäisiä pisaroita. Ja iltasella sitten taas vähän lumen ja rännän sekasotkua. Siinä välissä paistoi aurinko, tuuli, oli pilvistä ja harmaata ja kylmää.
             Hyvinkin voin mielessäni nähdä tuuraajan painelemassa nappuloita ja vetelemässä erinäköisiä vipuja näiden sanojen kera:
             Oho...
             Ootappas... mikä se näistä oli?
             Eiku...
             Ei sekään...
             Entäs tämä!

Koiran kanssa heitettiin aamulenkki rannalla. Sielläkin oli kuraa ja loskaa, ja niin kuin nekin tiet olivat jo hyvät ennen näitä lumia! Koira nautiskeli ja minä väistelin lammikoita. Saatiin olla aika rauhassa, kun vain yksi auto kävi pyörähtämässä siinä laiturin vieressä. Hyvä niin, sillä harrastan usein näillä rantalenkeillä yksin puhelua. Jotenkin asiat selvenevät aivoissa paremmin ääneen sanottuna... ainakin se siltä tuntuu... hetken aikaa.

Iltapäivästä oli oman lenkin vuoro sitten.
           Onneksi satuin lähtemään juoksemaan siinä välissä kun taivaalta pilkisteli aurinko. Kylätie oli loskassa ja lumessa ja oli vähän hankala etsiä jalalle semmoista paikkaa, missä tossu ei olisi kastunut. Läts ja lits! Laitoin musiikkia korviin oikeastaan vasta toista kertaa juoksu-urani aikana. En ole oikein tottunut siihen, että korvissa jumputtaisi musiikki juostessa, kun on pitänyt kuunnella pulssia ja hengitystä. Nyt se kuitenkin vei ajatuksia vähän pois siitä, että en tarkkaillut jokaista ruumiin liikettä ihan semmoisella vainoharhaisuudella, mitä olen muutamina juoksukertoina tehnyt.
             Jaloissa ei tuntunut kipua ollenkaan, mutta viimeisen vähän jyrkemmän alamäen kävelin kuitenkin, kun vasen polvi oli sen tuntuinen, että en halunnut sitä ehdoin tahdoin rasittaa, vaikka kipua ei ilmennytkään. Ihana oli juosta kuitenkin niin, että ei tarvinnut kinttuja varoja tai kipuja kuunnella! Siksi kai juoksukin kulki suhteellisen hyvin.
               Hengityskin pelasi ja ryhti pysyi siihen asti hyvänä ennen kuin väsähdin. Sitten huomasin, että keskivartalokannatus romahti ja tuli taas vähän sellainen "istuva" juoksuasento... Lihakset, lihakset, lihakset!
              Olo oli kuitenkin hyvä juoksun jälkeen, mutta sitten taisin syödä liikaa, kun nyt on ollut koko illan ihan semmoinen pallomainen olo. Maha painaa tonnin! Yritin iltapalaksikin syödä vähän ja kevyttä, mutta ei olo ainakaan vielä ole parantunut... pööööööh!

Muuten tämä päivä oli yhtä saamaton töiden suhteen. En edes imuria saanut kaivetuksi kaapista, että olisi pölyhuiskat saaneet kyytiä talon nurkista! Hohhoijaa! Olen aina valittanut, että pitäisi olla piika, mutta näköjään minä tarvitsisin sittenkin pehtoorin, joka potkisi minuun vauhtia...
          Toivottavasti tänä yönä saisin vähän paremmin nukuttua. Alkaa taas silmänaluset olemaan kuin panda-karhulla!
          Haukotus.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
46. juoksupäivä (16. viikko alkaa..)
- 7.2 km kylälenkki (43min)
- juoksu kulki hyvin ja jalatkin tuntuivat hyviltä. Vasta viimeisellä puolella kilsalla vasen ulkosyrjä ilmoitti sen verran itsestään, että kävelin viimeisen alamäen, mutta muuten sain juosta koko seitsemän kilsan matkan.
- vauhtikin pysyi tällä kertaa sen verran tasaisena, ettei tullut väsymystä kesken kaiken
- hengitys pelitti hyvin, mutta ryhti lopahti kun väsyin loppumatkasta. Meni vähän myttyiseksi.
- tiet olivat sohjoiset ja lumiset kylän puolella, mutta asvaltilla oli kuivaa ja hyvä juosta.
- rullailin ennen ja jälkeen lenkin ja ei tunnu enää niin paljon kipupisteitä kun ensimmäisten rullailujen jälkeen. Pitäisi vaan varmaan hankkia kuviorulla, kun tuo alkaa olla liian pehmeä...
- keli vaihteleva, +7, aurinkoista, pilvistä ja pientä tihkua, kaikkia vuorotellen. Yhteenvetona ihan kiva juoksukeli, mutta en osannut pukeutua oikein, kun tuli hurja hiki.