Siivottomuuden sylilapsi

En tunnista kotiani.
            Pölypallerot vilistävät lattioilla, koko viikon lehdet lojuvat pöydällä mikä mihinkin päin vinossa ja pinossa, pyykkikorissa olisi jälleen kaksi koneellista pyykättävää, vessoissakin voisi näyttää pesuaineita ja pesurättiä ja muutenkin koko huushollin hoito näyttää siltä kuin täällä olisi ollut villi-ihminen viikon.
             Seuraa selitys:
             Se harmiton pieni korvan tukkoisuus äityi sitten sen verran pahaksi, että huomenna olisi aika korvahuuhteluun. Vasen korva ei kuule juuri mitään ja olo on ollut kaksi päivää kuin ei ihan olisi tasapaino kohdillaan tai ihan kuin koko ajan olisi laivalla.. Eilisilta oli oikea low point kun illalla oli niin paha olla, että itketti ihan koko ajan. Tänä aamuna silmät olivat sitten niin turvoksissa, etten meinannut saada itsestäni ihmisen näköistä ollenkaan ja tänään piti käyttää koiruus kaikenlisäksi verikokeissa eläinlääkärillä ja samalla kertaa se sai niskavilloihinsa rokotuksetkin.

Pieni poloinen ja rokotus-väsymys ♥

 Koiran lääkärikeikka sujui onneksi hyvin ja nopeasti, mutta kun päästiin kotiin otettiin molemmat unta melkein viiden tunnin edestä (!!) ja vain vähän syötiin välillä. Ja huomenna sitten vielä olisi selvittävä elossa omasta lääkäristä. Noh, en minä huuhtelua pelkää, mutta kun sitä on joskus pikkulikkana minulle yritetty eikä tulosta ole tullut, niin pelkäänpä vaan, että minä olen korviani myöten kiero kuin rinkeli! Toivottavasti kuitenkin homma menisi hyvin ja saisin huomenna tähän aikaa kuunnella kuinka hiiret tanssii vintin lattialla töppöset jalassa! Äiti nimittäin sanoi, että huuhtelun jälkeen kuulee kaikki sihinät ja suhinat ja rahinat niin tarkasti, että voisi siltä istumalta ryhtyä kuuntelevaksi korvaksi vakoiluoperaatioihin... Olisihan se vaihtelua tähän oloon, kun kaikki äänet kuulostavat siltä kuin olisin säkissä tai purkissa tai purnukassa.
                Huokaus.
                Eli tämän viikon vastoinkäymiset ovat tehneet talosta pölypesän ja siivottoman asuinsijan. Ja minulla olisi ollut tänään juoksupäiväkin, mutta en kertakaikkiaan jaksanut lähteä yhtään mihinkään ja sekin harmitti niin, että hyvä etten aloittanut sitä vollottamista uudelleen.. Kummallista sekin. Itsehän minä näitä juoksupäiviä itselleni asetan ja tavoitteita, kukaan ei vaadi minua niistä tilille, vaikka joku viikko juoksisin vain kerran - niin, ei kukaan muu kuin se pahin valmentaja - minä itse! Tällä viikolla taidan muutenkin vedellä vähän lyhyemmillä lenkeillä kun vähän tuntui alkuviikosta, että minulla on tainnut olla vähän liiankin innokas tahti näiden kilometrien kanssa omaan kestävyyteen nähden...
                  Jos huomenna pääsisi sitten vähän juoksutossujenkin päälle, kunhan nyt kotiin selviän...

Kuva-arvoitus...?

Tämän päivän ilta oli jo niin keväinen, että ajattelin postilla käydessäni, että jos vain ruuan jälkeen ehdin, niin nappaan vähän haravalla pihamaalta jo nurmilaikkuja, että maa imisi sulavesiä vähän paremmin. Ruuan jälkeen kuitenkin eräs mussukka soitti ja juutuin puhelimeen niin pitkäksi aikaa, että ehti jo se keväinen valo mennä mailleen. Sen verran se haravointi kuitenkin himotti, että kun hain iltasella puita pimeällä niin piti vähän otsalampun valossa muutama veto haravoida...
              Maaliskuu on ehtinyt viidenteen päivään ja tämä emäntä heiluu jo haravan varressa! Vähemmästäkin sitä saa hullun maineen...
             Tai miten niin SAA! Sehän minulla on jo!!
             Uskomatonta mikä voima unella - varsinkin kylliksi saadulla unella - on.
             Olo on tällä hetkellä ihan toisenlainen kuin eilen kun tuntui, että maailma musertaa ja pusertaa minut kuin pannukakun. Silloin kun tuollaisia iltoja sattuu kohdalle niin huomaa mikä merkitys olisi sillä, että saman katon alla elelisi se toinen, joka voisi kaapata kainaloon ja antaa asioille vähän parempaa katsantokulmaa, lohduttaa ja puhua asiat paremmiksi. Nyt minä velloin ja ulisin asioille itsekseni koko illan saamatta sen parempaa oloa kuitenkaan. Ja olo oli todella yksinäinen. Nyt on kyllä tämän viikon aikana taas ollutkin monta sellaista tilannetta, jotka ovat varmasti jääneet mielen pohjalle sakkautumaan ja sitten kun olo menee tarpeeksi mustaksi ja harmaaksi niin sitten tulee kaikki kerralla ylös ja ulos...
                Jospa se aurinko paistaisi tähän peikkojen taloon jo huomenissa...