Parempi päivä

Yö oli kamalan levoton. Koira halusi monta kertaa ulos eikä sitten oikein tehnyt pissaa sen paremmin kuin muutakaan. Nukuin vain semmoisia pieniä torkkuja kun vähäinenkin rapsahdus herätti ja piti käydä katsomassa oliko se koira. Aamuyöstä olin sitten jo niin väsynyt, että itkettikin jo koiran olotila, vaikka ei se sen pahemmaksi ollut mennyt.. jotenkin vain väsynyt mieli tekee asioista niin julmetun suuria.
           Aamulla äiti oli laittanut sitten minun oven kiinni kunhan koira oli pompannut sängyn jalkopäädystä aamupalalle. Meikäläinen veti unia yhteentoista ja heräsin kun puhelimeen tuli viesti. Uni on merkillinen lääke siihen, miltä maailma näyttää. Toinen juttu, mikä helpottaa on se, kun väkeä on vähän enemmän kantamassa huolta ja jakamassa vastuuta koirasta. Sisko tuli käymään ja äiti ja isä viettämään viikonloppua, joten minä sain päiväkahvin jälkeen kömpiä rauhassa pienille päiväunille eikä tarvinnut säpsähtää heti hereille kun rapsahti, kun tiesi, että koiralla on silmälläpitäjiä. Eli tänään olo on ollut paljon parempi ja huomasin nauraneeni tänään pitkästä aikaan.

Isä teki ulkoportaille sellaisen luiskan, mitä pitkin koira pääsee paremmin kulkemaan, kun hauvan selälle nuo meidän portaat on vähän jyrkät ja hankalat. Nyt ei tarvitse enää koiruutta retuuttaa alas ja ylös, kun meidän karvaturri ei ole niitä tapauksia, jotka kamalasti tykkäävät auttamisesta tai tukemisesta. Liukkailla keleilläkin tuntui melkein rikolliselta, kun piti valjaslenkistä vähän kiinni, ettei koira liukastuisi...
          Sisältä puolestaan napattiin se sohva pois, missä koira on ennen nukkunut, mutta kun se ei enää siihen kunnolla päässyt niin ei haluttu, että se itsensä teloo siinä. Laitettiin vällyt ja pehmusteet lattialle odottelemaan, että koira suvaitsee ottaa paikan omakseen... Jääräpäinen on senkin suhteen ollut koko päivän ♥ reppana!

Tänään saatiin selvyyttä sitten siihenkin asiaan, että naapurin isännältä napattiin tuo pienempi vuokrapelto pois vuokrauksesta ja laitellaan siihen sitten kasvimaata ja nurmea ja mansikkaa ja mitä nyt laitetaankaan, niin ihan rauhassa.
           Ihanaa!
           Vaikka kesällä tuskailen takuulla sitä, että hommaa on pihassa enemmän kuin 24 tunnissa ehtisi tekemään, niin ihana päästä taas uuden alueen kimppuun. Saa tehdä taas raivausta ja istutustyötä oikein olan takaa! Kun sanoin tänään, että noinkohan me jo nyt saadaan se hullun maine, niin sisko tokaisi siihen, että hulluja oltiin jo tuon takapihalla olevan niityn jälkeen ja senkin jälkeen on tontti suurentunut kahteen kertaan...
           Rupesin heti suunnittelemaan kiviaidan perkuuta ja nurmikon tekoa ja mansikkamaan laittoa ja jos laittelisi sitten vielä jonkinmoisen koppulin tomaateille (jos saisi ne siemenet ensin itämään...) ja kasvimaata ja ... ja.... ja....
           Kukahan minunkin pihahommani ensi kesänä hoitaa, kun tämä emäntä kuihtuu työtaakkansa alle, hih! Haaveilu ja suunnittelu on kyllä osa minun kevättäni, vaikka suurin osa suunnitelmista jäisi sikseen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
           Koko päivän on ollut harmaata ja iltapäivästä sitten rupesi satamaankin. Sitä sitten riittää ensi viikon alkuun asti ja masentaa jo valmiiksi kura ja märkyys ja pimeys. Kaipaan kesää koko ajan enemmän. Tai tulisi nyt edes se lämpö... sekin riittäisi jos ihan ei kesää vielä saisi...