Mieli maassa ...

Ei ole oikein ollut fiiliksiä kirjoitella. Ei ole ollut fiiliksiä oikein mihinkään.
        Käytiin keskiviikkona koiran kanssa päivystävällä eläinlääkärillä, kun takajalat menivät keskiviikko-iltana alta. Tai niin, että niistä meni voimat eikä koira oikein pysynyt pystyssä. Ajomatka lääkäriin meni itkiessä. Lääkäri sanoi, että heillä ei ole röntgeniä, mutta epäilisi ongelmaa selkärangassa. Kipupiikki niskaan ja kotiin. Onneksi olin soittanut omallekin eläinlääkärille ja varannut torstaille ajan.
         Ilta ja yö meni itkiessä.

Aamulla ajeltiin sitten omalle eläinlääkärille ja yö oli ollut niin vähäuninen, että ei paljoa tarvinnut kun itku tuli taas. Röntgenissä ei näkynyt selkärangassa kasvaimia tai muutakaan silmin havaittavaa muutosta, joten eläinlääkäri sanoi ongelman olevan hermotuksessa. Joku hermo on jumissa tai puristuksissa ja se aiheuttaa heikkoa askellusta takajaloissa. Odoteltiin melkein pari tuntia akupunktiohoitoa ja se ainakin sai koiralle hyvän olon, kun hauva meni ihan veteläksi ja haukotteli. Kipulääkettä kotiin.
         Iltasella käveltiin jo vähän paremmin ja painon varaus oli jo parempi, mutta aikamoista töpöttelyähän se kävely oli. Madalsin omaa sänkyä siskonpeti tasolle ja nappasin sohvalta ylimääräiset tyynyt pois, että koira pääsisi siihenkin paremmin.

Tänään koira on ollut vaisu ja uninen. Toivon vaan, että kipulääke pitää kivut poissa. Pikkusisko tuli käymään viikonlopuksi ja katsomaan koiraa. Pala nousi kurkkuun, kun sisko sanoi, että niin kauan kun koira saa kakan tehdyksi ilman suurempia ongelmia niin katsotaan, mutta kärsiä ei saa... Olen samaa mieltä, mutta jotenkin on kamalan vaikea kuvitella arkea ja päiviä ilman hauvaa. Itkettää jo pelkkä ajatus siitä.
        Kipulääkkeitä ja viikoksi ja jos vika on välilevyissä niin niiden pitäisi parantua kipulääkkeillä ja levolla, joten levossa olen koiraa yrittänyt pitää ja kantaa portaissa ylös sekä alas, ettei selkä rasittuisi. Kun tulisi lämpöiset kelit niin toinen saisi nukkua nurmella, mutta kun on nämä kirotut pakkaset ja ensi viikoksi on luvattu sateita niin ei ainakaan sää meitä suosi...
         Tunnelmat ovat täällä olleet siis pari päivää aika alamaissa. Tänään kävin pikaisella juoksulenkillä että sai vähän päähän ilmaa, kun tuntuu, että omakin nuppi on niin täynnä kaikkea surusta epävarmuuteen, ettei henkikään kulje!
         Juoksu ei oikein sujunut muusta kuin loppumatkasta. Puolen matkan maissa alkoi pistää kylkeen eikä se oikein rauhoittunut. Meni vähän juoksu pilalle...
         Blaah.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
47. juoksupäivä (16. viikko)
- 5 km kylälenkki (30min)
- jaloissa tuntui hyvältä ja hyvin kulki sen puoleen
- hengitys petti tällä kertaa (tai sitten alkuverryttely oli puutteellinen) kun kylkipistos vaivasi puolen matkan jälkeen melkein loppuun asti. Eikä helpottanut vaikka yritin painaa ja venytellä ja kävelläkin välillä
- muuten oli hyvä keli juosta, melko kuiva tie ja pikkupakkanen
- rullailin ennen ja sitten iltasella uudemman kerran