Auringonpimennys

 Hassua sinänsä, että ensin olen kamalan innoissani siitä, että pitkän talven jälkeen aurinko paistaa kirkkaasti silmiin ja lämmittää kasvoja ja luminietoksia ja koiran selkää, mutta sitten olen yhtä innoissani kun se aurinko pimenee!
            Tänään oli osittainen auringonpimennys ja bongattiin se kiikareilla ja erivärisillä alustoilla.
             Ne, jotka uskoivat muumeja ja nokesivat lasinpalan ja katsoivat sillä auringon katoamista, ovat nyt sokeita. Sillä auringon katsominen ilman asiallista suojausta aiheuttaa silmävaurioita. Meillä ratkaisu oli kiikareiden läpi suodatettu pieni auringon kuva paperille tai muulle alustalle. Aika hyvin se sen näytti, vaikka vähän suurempaa olisi ollut helpompi kuvata.

Vähän yli 11 auringonpimennys alkoi ja vähän yli 12 se oli täydellisimmillään - tai niin täydellinen kuin osittainen auringonpimennys vaan voi olla. Ihmeen vähän se maisemaa kuitenkin pimensi, kun luulisi että jos 80% auringosta on piilossa niin olisi ainakin hämärää, mutta maisemat olivat enemmänkin kuin joskus alkuillasta, vähän semmoinen hämärähkö...

Aikamoinen viikko avaruuden ihmeistä kiinnostuneille, kun ensin oli revontulet ja tänään auringonpimennys! Hauskaahan tämmöinen on minustakin, vaikka en nyt ihan harrastaja olekaan. Seuraavaa pimennystä saakin odotella sitten kolmisen vuotta, mutta sekin taisi olla vain osittainen. Olisi tänään pitänyt olla Färsaarilla, missä pimennys näky täydellisenä. Aina väärässä paikassa väärään aikaan!
          Tänään laskeutui naapurin isännän pellolle lauma joutsenia. Onneksi pellolla ollut vesi oli jo vähän imeytynyt, sillä en haluaisi irrottaa joutsenen jalkoja jäästä föönillä lämmittäen. Aikamoista mekkalaa ne siellä pitivät, joku riita kai laskeutumispaikasta, kun ei ne siinä kauan tepastelleet. Vähän ovat aikaisessa, kun kaikki on vielä niin jäässä. Tuskin pellostakaan mitään syötävää vielä irtosi.

Iltapäivästä kävin juoksulenkilläkin ja tällä kertaa jalat tuntuivat molemmat olevan puusta. Melkein alkukilsojen aikana jo tuntui ensinäkin vasemman polven tutussa ulkosyrjässä, mutta myös oikean polven alareunassa... Ei kipu niin suurta ollut, mutta häiritsevää. Kilsoja ei tullut kuin se 5 joten ihan kamalasti en jalkoja rasitellut, mutta kropassa tuntui kuin olisin juossut vähintään 20 km! Voih... Menee nämä kevätaurinkoiset juoksukelit ihan hukkaan kun ei voi oikein nauttia menosta. Kasvoista kyllä näkee, että aurinkoa vasten juoksee, kun pisamia tulee nenän päälle ja poskipäihin, mutta muuten on vähän juoksuilo jossain kengän alla. Toivottavasti tämä ei kestä loppuelämää. Naurettiin yhdenkin murusen kanssa, joka on ollut kyllä korvaamaton tuki tässä minunkin juoksu-hommassani, että sitten kun täyttää 50 niin alkaa juoksu kulkemaan! Lohdullista....
           Iltalenkki käytiin heittämässä koiran kanssa rannalla. Tällä kertaa saatiin olla ihan rauhassa ja ihan yksin, ei ollut ristinsielua missään jos ei lokkeja oteta lukuun. Koirakin jolkotteli jälleen mukavan oloisesti ja haisteli reunoja ja varvukkoja. Ja minä nautin siitä, että järvi näytti jo siniseltä (vaikka se varmaankin oli vain heijastusta taivaansinestä).
            Ihanaa, voitteko uskoa, että kohta on kesä! Tai otetaan se kevät sitä ennen!

Eilenkin oli niin hyvä mieli siitä meidän "likkojen" tapaamisesta, että piristi päivää melkein yhtä paljon kuin auringonpaiste! Aamulla oli vielä semmoinen olo, ettei olisi millään jaksanut mennä katupölyn peittämään kaupunkiin, mutta sitten kun paikan päälle pääsi ja halattiin naisten kanssa pitkästä aikaa, niin huomasin nopeasti miten mukavaa oli vaihtaa kuulumisia ja jutella kaikenlaista. Käytiin kahdessakin kahviossa ja ekassa join NIIN hyvää kaakaota, etten ole varmaan ikinä niin hyvää juonut... Nams!
          Ehdin kotiin, kun toinen ystävättäristäni laittoi viestin, että tapaaminen oli piristänyt häntä mahdottomasti, kun oli ollut pitemmän aikaa jo vähän alla päin... Tuli niin hyvä olo! Omaa aikaa tapaamiseen kului vain kolme tuntia ja jo siinä ajassa sai toisen mielen piristymään ja voimaan paremmin. Hyvä, kun tuli lähdettyä. Sovittiin, että vielä tässä keväällä mennään katsomaan elokuviin se Armi Ratiasta kertova elokuva Armi elää!. Ajankohtaa ei vielä sovittu. Se pitää kuulemma jokaisen suomalaisen naisen nähdä...

Iltasella sitten siivosin - taas - torpan viikonloppu kuntoon ja tuntuu, että kevät toi mukanaan myös tämän jatkuvan imurin jatkeena olemisen. Koiran tassuissa tulee kuivaa heinää, ihmisten kengissä tulee hiekkaa ja kuivaa heinää ja jostain muualtakin sitä heinää ja hiekkaa ja soraa tulee, sillä imuri rapisi tänäänkin kuin olisin imuroinut hiekkarantaa!
         Istuin illalla saunassa, venyttelin jalkojani ja ajattelin kesää ja sitä, miten kivaa on, kun se kaikki on vielä edessä päin. Kesä, lämpö, ensimmäinen uintikerta, kesäillat ja vapaat lauantait riippumatossa (jos saan sen ostettua...).
          Fiilis on hyvä.
          Pitää varmaan lopettaa tällä kertaa tähän ennen kuin fiilikset muuttuvat toiseen suuntaan...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
44. juoksupäivä (15.viikko)
- 5 km kylälenkin lenkki (27min)
- jo lähtiessä tuntui jalat vähän omituisen nahkeilta, vaikka olin venytellyt ja rullaillut ennen lenkkiä ja yrittänyt aukoa vähän lihaksia
- taisin taas juosta kamalan lujaa, kun se PitääPystyäPuhumaanPuuskuttamatta-sääntö ei toiminut. Hengitys oli vähän semmoista nopeaa ja pinnallista, mutta kun kaikki keskittyminen meni jalkoihin
- jaloiss tuntui jo kilometrin jälkeen jo vähän tuntemuksia ja sitten 3-4 kilometrin kohdalla piti jo vähän miettiä missä asennossa jalat tuntuivat parhaimmilta
- vasemmassa polvessa kipu tuntui vähän alempana ja oikeassa polvessa takapuolen jänteissä ja etupuolella polvilumpion alla tai viistosti sivuttain
- asentokin oli mitä oli, ei jaksanut siihen kiinnittää huomiota vaikka olisi pitänyt
- kotona rullailin heti lenkin jälkeen ja iltasella iltatreeni ja polven vahvistusharjoituksia ja venytyksiä.
- nyt kintut ovat niin "moukaroidun" tuntuiset että katsotaan nyt mitä huominen tuo tullessaan
- keli oli mahtava, aurinkoinen, mutta kylmähkö tuuli teki vähän ikäväksi poistulomatkan +3, aurinkoinen ja vän tuulinen
- jälkeenpäin kylläkin hyvä ja mukavan onnellinen olo! kaikesta huolimatta