Vahingossa ahkera

Pitkästä aikaan nukuttiin koiran kanssa ilman yöpissakeikkaa. Minä vaan säpsähdin monta kertaa hereille, kun olin kuulevinani, että koira raapii ovea ja haluaa ulos, ja kun nostin pään tyynystä, koiruus nukkui pitkin pituuttaan sängyn toisessa reunassa vailla huolen häivää kuorsaten ja tuhisten. Alkaa yöherätykset jättämään jälkiä alitajuntaan, kun kuulen omiani...
            Jälleen hurmaavan aurinkoinen aamu ja oikein pelkään niitä luvattuja ensi viikon sateita, kun kaikki on taas harmaata ja märkää. En tiedä oliko se suht hyvin nukutun yön vai kauniin auringonpaisteen ansiota, mutta aamulenkin jälkeen otin lapion ja tyhjensin kompostin. Vihdoinkin! Eihän siinä kauaa mennyt, mutta miten se onkin semmoinen homma, jota mieluusti siirtäisi tulevaisuuteen.
             Komposti on ollut ns. hiljainen melkein kaksi kuukautta, kun en ole todellakaan saanut sitä tyhjennettyä ja lämpötilakin siellä ehti laskea niin alas, että kaikki elollinen loppui (vähän niin kuin pieni maailmanloppu siis...). Nyt sitten yrittelen saada siellä taas jotain eloa aikaiseksi, lämpötilaa nousemaan ja kompostin pelittämään ennen kuin kesä ehtii tulla. Hyvin oli mullaksi muuttunut ruokajäte. Melkein olisi voinut suoraan nostaa kukkapenkin ravinteeksi, jos ei vain olisi ollut turhan tuoretta...

Kun henki oli päällä, ajattelin käyttää sen hyväksi. Kun olin saanut koiran kylläiseksi ja unille ja itselleenkin jotain apetta vatsaan, heitin eteisen ja kuistin matot pihalle ja siivosin molemmat oikein sillä lailla kunnolla. Pesin lattiat ja kaikki. Ihana tuoksu oli vielä äskenkin kylmällä kuistilla, kun lähdettiin koiran kanssa iltalenkille. Raikas männyn tuoksu.
          Pesin samalla pari koneellista pyykkiä ja ripustin toisen koneellisen narulle. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Noh, ne ovat edelleen siellä, pakkasyössä, kun eivät ehtineet enää ilta-auringossa kuivua. Ja jos eivät huomennakaan kuivu niin varmaan pitää silti vielä osa kuivatella sisällä. Innokkuudessa on huonot puolensa!

Sen verran intoa ja energiaa oli vielä iltasella, että pesin auton suurimmista kurakerroksista. Se oli semmoinen "pikapesu" mutta kuitenkin niin, että seuraava pesu olisi sitten vähän helpompi. Taas näkyi tietyissä kohdissa helmapeltiä pieniä ruostekukkia, joten kesällä on edessä jälleen pieni maalausoperaatio ja vahaus. Saisi menemään auton edes muutaman vuoden, ennen kuin hajoaa alta... Niin ja tuo kiilto on todella pelkästään ulkopuolista. Sisätilat ovat sikamaisessa kunnossa. Takapenkillä on uimarannallinen hiekkaa koiran jaloista ja etupenkinkin jalkatilassa on ainakin pieni hiekkalaatikollinen kuskin jaloista tullutta hiekkaa ja kiveä (!!). Noh, kunhan vaihdan kesärenkaat niin sitten saa sisäpuoli pienen puunauksen!
           Illalla oli komea auringonlasku, kun tein iltatreenejä. Rullailin lihakset läpi ja katselin äsken vähän tekniikoita rintarangan venytyksiin, kun tuntuu napsuvan jälleen jumiin tuolta lapaluiden välistä ja saa olla jatkuvasti oikomassa ja napsauttelemassa lukkoja auki. Joku lihas siellä kirraa koko pakettia sen verran vinoon, ettei nikamat pysy kohdallaan...
           Rappeutuva kroppa, näköjään, kun aina joku paikka jumittaa tai on kipeänä.
           Ja tämä alkoi heti kun täytti 30 vuotta. En olisi arvannut sen vanhuuden näin nopeasti alkavan...
           Varokaa vaan, nuoret ja notkeat. Vuodet vierivät yllättävän nopeasti.
           Kolmen ja puolen metrin huokaus.

P.S. Huomenna tapaan kaksi ystävääni ♥ Pääsen vähän päätä tuulettamaan ja puhumaan jonkun muunkin kanssa kuin itseni. En ole nähnyt kumpaakaan varmaan kolmeen kuukauteen, joten tekee ihan hyvää törmätä välillä, ettei unohda miltä toinen näyttää. Jos vaikka käytäisiin syömässä tai ainakin kahvilla... Vanhempani tulivat pidennettyä kevätviikonloppua viettämään, joten koiran vahditkin ovat paikalla ja ei ole minullakaan niin suuri hoppu kotiin. Piristävää jo pelkkä ajatus!

P.P.S. Tänä aamuna, kun tepastelin jälleen postilaatikolla, naapurin pellolla huusivat töyhtöhyypät. Joku oli kai laumasta hävinnyt, kun aivan selvästi lintuset huusivat "Viivi! Viivi!! Viivi!?" Joko tämä Viivi oli jäätynyt viime yönä tai sitten lähtenyt takaisin etelään - toivottavasti kuitenkin löysivät toverinsa..