Revontulien terveisiä

Tänä aamuna oli peitto sellaisessa mytyssä, että se lämmitti ainoastaan yläselkää ja siinäkin se oli semmoinen peittokeko ennemmin kuin peitto... Yöllä oli pitänyt taas seisoa haukottelemassa kuistin ovella kun koira-herra piipahti pissalla ja olin kai sitten ryöminyt vähän huolimattomasti peiton alle sen jälkeen niin peittokin oli kiepsahtanut ympäri pari kertaa...
           Aamu paistoi silmiin ja postinhakumatkalla aamutuimaan linnut jo sirkuttelivat siihen malliin, että niillä taisi olla jo haku päällä. Kylmä yö oli ollut taas, kun nurmi oli varjokohdista ihan valkea. Tänään oli agendassa käydä ainakin apteekissa, kun koiran maitohappobakteerit alkoivat olla lopuillaan enkä uskaltanut jättää niitä nyt välistä koiran nykyisen vatsan kanssa, joten käytiin aamulenkillä rannalla niin siitä sitten pääsi ajelemaan samoin tein kirkonkylän apteekissa käymään.

Aivan ihana keli taas kävelylle, mutta meidän oikopolku oli vielä harmittavan jäinen ja luminen ja muhkurainan niin koira oli vähän epävarma askelissaan. Takaisin päin mentiin sitten ihan tietä myöten, vaikka se olikin kamalan kurassa.
         Oikein ällötti, kun tultiin oikopolulta rantatielle ja ajateltiin käydä satamassa aurinkoa ottamassa, niin kaksi miestä istuivat farma-autonsa takaosassa, takakontti auki ja vaihtoivat saappaita kenkiin ja pilkkihaalareita pusakkaan. Toinen sanoi meidät nähdessään, että "siinä on narttu kiimassa, ihan on sen näköinen"... Jos kommentti oli kohdistettu koiralle niin metsään meni, sillä meidän koira on uros ja ei todellakaan ole juoksuja! Mutta taas jos kommentti oli tarkoitettu minulle, niin olisi tehnyt mieli listiä mies siihen paikkaan, pilkkoa kilon palasiksi ja syöttää niille kaloille, jotka olivat verkoista poimineet!
           Niin viaton sielu en ole, ettenkö olisi tietoinen, että joillakin miehillä sattuu päässä olemaan enemmän tyhjää kuin toisilla, mutta olisi voinut tämä ukko sanoa sanottavansa kaverilleen eikä niin kuuluvasti, että minä sen kuulin. Olin pukeutunut kotoisesti rönttövaatteisiin, lököttäviin tuulipuvun housuihin ja tuulitakkiin enkä todellakaan ollut sen näköinen, joka olisi voinut miehistä mielikuvitusta villitä!
            Yökötti sen verran, että yritin viipyä laiturilla sen aikaa, että miehet olisivat lähteneet, mutta turha toivo sekin! Piti mennä vielä niiden ohi kertaalleen, mutta nyt saatiin mennä ilman ääliömäisiä kommentteja.  Tiedän olevani vähän herkkä nostamaan piikit pystyyn näiden ukkojen kohdalla, joiden mielestä naiset ovat vain arvottomia esineitä, vaikka pitäisi vaan aina muistaa, että semmoiset äijät ovat vain munattomia reppanoita, joiden hommat eivät tosi tilanteessa suju enää mitenkään!

Apteekki-keikan jälkeen annoin koira-murulle ruuan ja lähdin itse juoksemaan.
           Aivan huikaiseva keli juosta kun lämpötila oli +7 ja aurinko porotti niin, että takissa ja lämpökerraston paidassa tuli ihan hiki. Juoksin tänään kylälle 5 kilsan lenkin, kun piti vähän katsoa tuon polven perään, että missä kohtaa se alkaisi itsestään tiedottamaan. Juoksin melko reipasta tahtia ja tällä kertaa juoksin niin kuin juoksin, miettimättä kamalasti asentoja tai ryhtiä. Vähän enemmän nojasin eteen päin ja ainakin se vauhtia antoi! Polvessa tuntui ensimmäiset juilimiset ihan viime metreillä eli siinä samoissa kohdin kuin muulloinkin, noin 5 kilsan kohdalla. Harmitti, mutta minkä tälle voi kun vähän kerrassaan jalkaa vahvistaa. Rullailin lenkin jälkeen ja huomasin kyllä, että vasemmassa jalassa oli kipeitä kohtia kun taas oikean jalan rullailu ei aiheuttanut irvistelyjä... Jatkanpa siis rullailua, jos arat paikat vähentyisivät.
            Suuret saavutukset jäivät tänään taas vähäisiksi, kun iltalenkillä kipristeli puolestaan vatsaa niin, että olin melkein kaksin kerroin lopulta kun pihamaalle asti päästiin. Rojahdin hetkeksi pihalle kantamaani puutarhatuoliin ja vähän aikaa vatsaa tasoittelin. En tiedä mikä vatsaan iski, mutta jotenkin ei yllättänyt enää yhtään! Tätähän tämä on ollut koko talven!! Jos ei ole koira kipeä, niin joku on kuolemassa tai omat paikat repeää kahtia!! Ei jaksa yllättää enää mikään!!

Tämän minä sain sitten tehtyä, kun vatsakipu helpotti. Minulla oli ollut tulilatvan pistokkaita vedessä jo toista viikkoa ja aika komeat juuret olivat siinä ajassa kasvattaneetkin. Nyt sitten oli aika vihdoin saada mokomat multiin. Yllättävän hankalaa se sitten olikin sulloa pienet nykeröt purkkiin niin, että tilaa olisi kasvaa, mutta mieluusti niin, että juuret jäisivät mullan alle...
           En tiedä tuleeko näistä nyt mitään, mutta oli ihanaa pitkästä aikaa tonkia multaa ja istuttaa kukkasia. Piti vain pitää tiukasti muovihanskat käsissä, kun kynnen vierustat on taas melkein joka sormesta auki, enkä halua mitään multabakteeria veren kiertoon enää näin kevään iloksi!

Iltasella istuin saunassa ja tuijotin pihalle. Kello oli seitsemän illalla ja piha oli vielä suht valoisa. Ihanaa! Oikeasti on kevät ja valo tulossa! Vihdoin viimein! Ja vaikka ensi viikonlopuksi on luvattu jo lunta ja pakkasta paljon, niin tuskin nyt enää mitään nietoksia tulee (eihän?)....
         Iltasella kun päästin koiran iltaruuan jälkeen iltaseikkailulle pihamaalle niin taivaalla näkyi REVONTULIA!! Wautsi wau, minkä näköisiä! Vihertäviä laineita pitkin taivasta ja sitten ne vaihtuivat sellaisiksi kellertävän punertaviksi. Muutaman kerran olen revontulia nähnyt aikaisemminkin, mutta nyt olivat kyllä niin komeita. Ihan kuin jostain scifi-leffasta tai jostain avaruus-dokumentista. Jos minusta ei olisi tullut puutarhuria, olisin halunnut astronautiksi! Mikä olisikaan hienompaa kun leijailla painottomassa pimeydessä ja ympärillä olisi samanlaisia ihanuuksia joka puolella: räjähtäviä tähtiä, mustia aukkoja, galakseja ...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
43. juoksupäivä (15. viikko alkaa...)
(olen tainnut juosta viikko 13. kahteen kertaa, mutta juoksupäivien kanssa tämä olisi sitten jo 15. viikko kuitenkin...)
- 5 km kylällä (25min!!!)
- en miettinyt juoksutekniikkaa tai ryhtiä tms. yhtään. Juoksin vain. Vauhti oli kohtuullinen, kun ajattelin testata polvea lyhyellä matkalla
- hengitys meni varmaan vähän sille puolelle ettei ollut enää niin kovin tehokasta, yli sen puuskutus rajan
- polvi antoi oireen lopussa, vähän ennen sitä 5 kilsan täyttymistä eli samassa kohden kuin aikaisemminkin. Harmitus...
- keli oli UPEA! Aurinko porotti naamaan ja selkään niin että oli ihan kamala hiki lämpökerraston kanssa! +7 astetta on liikaa näköjään niille kahdelle, lämpökerrastolle ja juoksutakille
- rullailin ennen ja jälkeen lenkin