Auringon ensi-ilmestys!

Tänä aamuna oikein nauratti, kun heräsin siihen, ettei koiraa enää väsyttänyt. Hauva meuhkasi ja kieriskeli ja muriskeli ja kiehnäsi eikä oikein enää nukkunut, mutta ei noussut ylöskään ♥ Yritin sille muutaman kerran sanoa, että koittaisi nyt päättää, että lojoksiiko vai nouseeko ylös, mutta siitä oli hauskempaa meuhkata. Ihana!
           Toinen korvani oli jälleen tukkoisen oloinen ja olisi tehnyt mieli tehdä puolen pään poisto samoin tein. Varasin ajan korvalääkärille, mutta sen sain vasta ensi viikoksi, joten katsotaan nyt mihin tämä menee. Korva ei ole kipeä eikä sitä koske, mutta se vain tuntu tukkoiselta ja on kuin olisi lukossa. Oma diagnoosi on noiden hartia-niskakipujen jälkimaininki, sillä tänään kun haravoin ja venyttelin niin olo helpottui... Ja lapaluiden välissä on taas lukkoja, joten jos saisin leikkiä korvalääkäriä niin sanoisin, että hierojalla käynti olisi ehkä antoisampaa kuin se suunnittelemani lobotomia...
            Koiran haima-arvot tulivat ja eivät olleet mitenkään hyvät. Lukema oli noussut, vaikka eläinlääkäri kirjoittikin, että se muutaman viikon takainen ripuli voi nostaa arvoja hetkellisesti. Ei helpottanut. Tuntuu todella turhauttavalta, kun yritän tehdä kaikki niin kuin pitää, syöttää koiralle pirun tylsää purkkiruokaa ja käyttää sitä ulkona ja katsoa, että se juo ja koko ajan tarkkailen ja tutkin sitä - ja sitten arvot vain nousevat! Lääkäri sanoi, että haimatulehduksen hoito on pitkäjänteistä puuhaa ja hoito vaatii huonossa tapauksessa monen monta kuukautta, mutta toivoisin edes pieniä voittoja, pientä toivoa paremmasta, mutta ei näköjään semmoinen ole mahdollinen... Onneksi koiran vointi nyt on hyvä eikä suurempaa hätää taida olla, joten päivä kerrallaan kai mennään taas.
              Mutta huonoista uutisista hyviin.
              Tänään paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja lämpömittari näytti +7 astetta!

Aamulenkki oli kurainen ja ei voitu ihan metsätielle asti mennäkään, mutta eipä sinne kuran sekaan kamala hinku ollutkaan - ei minulla eikä koiralla. Naapurin emäntään törmättiin, kun emäntä oli sauvakävelylenkillä, mutta lyhyeksi jäi sekin lenkki, kun kuulemma kurassa ei ollutkaan mukava kävellä. Parempi minusta kura on kuin jää!
             Meinasin muutenkin huitaista emäntää hänen omalla sauvallaan, kun koko sen ajan, mitä meillä oli yhteistä matkaa, niin emäntä voivotteli meidän koiraa että "voi kun se on jo vanhan näköinen", "taitaa jo jaloissa ikä painaa" tai "kyllä se näköjään koirallekin ikä tuo omat ongelmansa"! Tiedän hyvin miten vanha meidän koira on ja miten ikä siinä näkyy, ei niitä minulle tarvitse tulla sanomaan!!! Ihan sama kuin minä olisin todennut sen tosiasian, että emäntä ei vain tainnut jaksaa kävellä pidemmälle ja kuraisuus oli vain tekosyy!
              ARG!!
              Kotona haravoin pihamaata, vaikka vähän sain naureskelua senkin suhteen samaiselta rouvalta. Katsotaan vaan kuka nauraa viimeiseksi, kun minä kohta ajan vihertävää ja pehmeää nurmea ja se katselee edelleen lumenliiskaamaa limamattoa omalla pihallaan!! Ei olisi pitänyt sanoa mitään pihapuuhistani, näköjään täällä selviäisi vähemmällä jos vain olisi hiljaa ja pitäisi omat asiat ominaan...

Ja sen verran ihana oli kevätilta, että minun teki mieli lämmittää ulkosauna.
           Keväisessä valossa vaan huomasin, että sauna kaipaisi pesua ja varsinkin lattiat olivat vähän nuhruiset, kun kaiken talvea on ollut tämmöistä mutaisempaa... Ihanaa oli kuitenkin istuksia sitten iltasella ulkosaunassa tähtitaivaan tuikkiessa katon yllä. Vielä kun saisi tuota valoisuutta sen verran, että siinä kello 19 korvilla olisi vielä täysi valaistus päällä. Saisi ihastella rauhassa kevät maisemia tämäniltaisen pimeyden sijaan.
            Nappasin jo muutaman aurauskepin pois pihamaalta, kun kerran eivät olleet jäässä. Ihmettelin vähän sitäkin, kun yleensä ne lähtevät vasta kun routa on sulanut.. Minä olen näköjään kevään suhteen optimisti kun en enää aurauskeppejäkään tarvitse! Ei sitä lunta vaan voi tulla enää... keskelle kevättä! Eihän?

Huomiseksi se sitten lupasi jälleen pilvisempää ja taisi tuo sadealuekin ohi kulkea... blaah! Tämä päivä oli niin ihana, että ei enää millään jaksaisi noita sadepäivien harmauksia. Lisää vaan aurinkoa ja valoa tänne, kiitos! Koira oli ihan samaa mieltä, kun istuttiin alkuillasta sen kanssa pihamaalla niin se selvästi vaan nautti kevään tuoksuista ja siitä, että sai köllötellä melkein kuivalla nurmella. Kyllä se haravoiminen ainakin siinä auttaa, että nurmi vähän paremmin kuivuu, toivottavasti myös siinä, että sulavedet menisivät nopeammin roudan läpi eivätkä lilluisi kovin kauan nurmen pinnalla.
            Hyötyä tai ei niin hauskaa se oli!

♥ Kevätkoira etsii pyöreitä kiviä ♥