Tänään palattiin taas tähän tuttuun harmauteen ja pimeyteen, ja voisi luulla, että elellään jotain syyskuun puoltaväliä kelien ja pimeyden puoleen. Äsken iltalenkilläkin otsalamppu oli hyödytön kapistus, sillä kaikki valo imeytyi sateen kostuttamaan tiehen ja kasvoille satoi pientä sumusadetta. Huomenna olisi sitten odotettavissa kunnon sadetta...
Minulla on ollut tänään taas vähän semmoinen muutan-erakkomajaan-asumaan - olotila.
Ei ole oikein ollut (taaskaan) mitään suurempaa syytä, mutta ihan kokonaisuudessaan alkaa tietyt asiat hankaamaan muutenkin painavassa elämänrepussa.
Esimerkiksi miehet elämässäni. Niitä ei ole ollut monta, mutta tuntuu, että niiden monimutkaisuus vastaa kymmeniä miehiä. Huokaus.
Tänään hoidin ja putsailin koiran vatsanalusiholta pientä ihottumaa (mikä yllätys, että semmoistakin sinne oli ilmestynyt... mitähän vielä...) ja tv:stä tuli Prinssi Harrylle Morsian-tosi-tv-sarja. Kukaan ei usko, vaikka sanonkin, että tämän kyseisen ohjelman katsominen oli oikeasti pelkkä sattuma ja vahinko, sillä en voi ymmärtää näitä parinhaku-tosi-tv-sarjoja!
Noh, mennäkseni tämän onnettoman aasinsillan kautta asiaan, niin minusta on tuntunut välillä ihan samalta. Että se mies, johon ihastun osoittautuu ihan joksikin muuksi. Yleensä kuitenkin on tapahtunut niin, että olen tykästynyt vielä enemmän siihen tavalliseen tallaajaan prinssin sijaan. Ja siinä vaiheessa kun saduissa kirjoitettaisiin "Ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti....", minun satuni jatkuu "Ja sammakoksi muuttunut prinssi hylkää tuhkimonsa, joka ei ollutkaan tarpeeksi sammakkomainen..."
Ei.
Minua ei ole prinssi eikä sammakko tänään hylännyt eikä jättänyt. Mutta minusta onkin pahempaa tämä epätietoisuus siitä, milloin se tapahtuu kuin se, että se sitten tapahtuu. Olen niitä tapauksia, jotka kestävät onnettoman elämän, mutta eivät onnea.. Surullista, mutta totta. Silloin kun rämmin mustissa murheen merissä, en voi oikeastaan menettää mitään arvokasta ja ihanaa (paitsi järkeni ja henkeni), mutta sitten kun ihan oikeasti olen onnellinen, minulla on joku jonka kanssa on mukava olla ja tunnen oloni hyväksi, minulla on menetettävää ämpäritolkulla! Tämä on minun ongelmani.
 |
| Rukkaset lyöty tiskiin... tai siis kulottuneelle nurmelle. |
Ei sekään nyt ihan niin hyvin toiminut kuin mitä alkuun tuntui. Alussa juoksufiilis oli hyvä ja rempseä, mutta nopeasti kylmän kostea keli tappoi sen hehkuvan innon ja lennokkaan askeleen. Taisin jopa vähän saada kylmää loppumatkasta kun alkoi olla jo vähän hiki ja sitten juoksin pitkän matkaa kylmässä vastatuulessa niin että niskassa ja rinnassa tuntui kylmä viima... Ei hyvä. Iltasella troppasin teellä ja muutamalla kurkkupastillilla kun kurkku oli vähän sen makuinen, että huomenna puhun kuin äänenmurroksen kourissa oleva teinipoika! Toivottavasti en...
Itse juoksu meni suht hyvin. Selvästi tuo vasen polvi ei yhtään pidä asvaltista vaan kun kylätieltä lähdettiin asvaltille niin heti rupesi polven ulkosyrjässä tuntumaan. Ennen sitä ei mitään ongelmaa... Pitänee katsoa vähän ohjeita kovan alustan juoksulle, jos sitä tärähtelyä voisi jotenkin estää tai ainakin ehkäistä.
Huomisen olen varannut siivoukselle - siis jos luvattu sadepäivä tulee huomenna. Talo on täynnä koiran karvoja (keväinen karvanlähtö on kevään kera vähän aikaisessa...) ja kuraviirut maalailevat lattiaan ihan uusia kuvioita. Tänään olisi pitänyt jo siivota, mutta vanhempani olivat käymässä ja sotkivat suunnitelmat siltä osin. Huomenna sitten.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
40. juoksupäivä (13. viikko alkoi...)
- 7.2 km kylälenkki (47min)
- alussa juoksu tuntui helpohkolta ja askelkin lensi, loppumatkasta taisin vähän väsähtää ja vastatuuli ja kylmyys ja vilu teki matkasta vähän tuskallisemman
- vasen polvi oli hyvä aina asvaltille asti ja sitten se tuntui jokaisella vasemman jalan askeleella..
- ryhti pysyi suht koht hyvänä, mutta huomasin, että kun polveen rupesi sattumaan myös ryhti repsahti ja rupesin varomaan jalkaa, vaikka se lösähtäminen vaan pahensi polveen kohdistunutta painoa
- hengitys taisi olla tänään ainut joka sujui alusta loppuun hyvänä ja reippaana
- kunto oli vähän niin ja näin tänään, väsähdin Tappavassa Ylämäessäkin yllättävän paljon
- +2, kylmätuulinen päivä pienen töhösateen kera, tiet hyvässä kunnossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti