Vähemmän hiuksia ja ruosteessa oleva shoppailu-into

Miksiköhän se on niin, että silloin kun saisi nukkua niin herää pirteänä peipposena jo hyvin aikaisin eikä uni tartu kiinni vaikka naulapyssyllä ampuisi, mutta sitten kun pitää nousta aikaisin, niin sitten uni riippuu ja roikkuu kiinni niin, että ei mitenkään pääse siitä irti?
             Tänä aamuna kello soitti vähän ennen kahdeksaa ja olisi väsyttänyt niiiiin paljon. Vielä enemmän rupesi väsyttämään kun vilkaisin jalkopäässä nukkuvaa koiraa, joka nukkui kuin pieni enkeli kyljellään, minun puolikas peittoni pään alusena ja tuhisi hiljaa. En olisi millään raaskinut herättää pientä myttyä enkä kyllä nousta itsekään, mutta jos aioin ehtiä kampaajan penkkiin kymmeneksi, piti vähän reipastua.
               En ole koskaan ymmärtänyt meidän koiraa sen suhteen, että harjaaminen on sille aina ollut sama kuin suurin mahdollinen kidutusmuoto. Minä puolestani nautin suunnattomasti kampaajalla käynnistä senkin takia, että joku muu harjailee ja kampailee ja repii ja riuhtoo hiuksiani... Kai minulla sitten on vähän heikko verenkierto päänahassa noin muuten, kun kampaajakeikat tuntuvat niin mukavilta. Nyt kyllä meni sivuilta niin lyhyiksi, etten saa edes tukistettua itseäni, mutta pään päältä saa vielä otteen!
                 Ihanat hiukset!
                 Keväiset ja kevyet!

Kun parkkilappuun jäi kampaajan jälkeen vielä aikaa, niin piipahdin vähän vaatekauppojen kevätnuttuja katsomassa. Eipä siellä vielä kamalasti sellaisia ollut, mutta tulipa vähän kierreltyä. Aikoinani kun olin vähän pyöreämpi ja kiloja oli enemmän, en tykännyt vaateostoksista yhtään. Silloin luulin, että se johtui pelkästään siitä, ettei vaate tai muoti kiinnostanut, nyt sitten - muutama kilo vähemmän ja omaan kroppaan tyytyväisenä - tajuan, että ennen vain en ollut tyytyväinen siihen mitä peilistä näkyi ja naamioin sen vain kiinnostuksen puutteeksi.
             Tänäänkin oli mukava hypistellä vaatteita, joihin olisin mahtunut ja jotka mahdollisesti olisivat näyttäneetkin joltakin päällä, mutta tänään vaateostokseni olivat pelkkää katselua. Minulla oli sen verran paljon päällä (jälleen), että sovituskopit ja vaatteiden riisuminen ja pukeminen ei houkutellut. Pitää jättää kevätostokset vähän keväämmäksi, kun on vähemmän vaatetta päällä...
              Treenihousuja ja -liivejä katselin vähän sillä silmällä, mutta vielä ei osunut sellaisia nuttuja silmään, jotka olisivat minun nimeäni huutaneet. Jonkinmoiset juoksuhousut ja paidan/topin kyllä ostan, kunhan löydän sopivan hintaiset ja minun näköiseni vaatteet.
                Ainoat ostokseni olivat tänään tomaatin ja paprikan siemenet, pieni pussi kukkamultaa (sillä pitkäikäinen tulilatva on innostunut ja sitä pitää vähän hillitä...), hihaton aluspaita yöpaidaksi tai keväämmällä juoksutakin alle ja thermo-pitkikset, joita en enää tavallisiin pitkiksiin vaihda. Olen pitänyt nyt lämpöpitkiksiä kohta kuukauden ja aina ne on vain yhtä ihanat vetää jalkaan aamuisin, kun on vähän unisen kylmä ja kaipaisi vain lämpimän peiton alle. Tämmöiselle vilukissalle oikein sopiva ostos! Suosittelen, kaikki te viluiset!

Iltarentoilua..

Kotona odotti sitten kotityöt, joihin tietystikään talossa lomaillut miespuolinen ei jo sukupuolensa takia (!!) ollut koskenut sormenpäälläkään. Eli tiskit tiskipöydällä ja uuni lämmittämättä - ruuasta nyt puhumattakaan. Äiti on hemmotellut isän pilalle.
                 Noh, tämä emäntä vähän oikoi jälleen ruuanlaitossa ja kun olin saanut tulet uuniin ja tiskipöydälle vähän tilaa, väänsin pellille pizzan ja pilkoin vähän tomaatteja lisukkeeksi ja isälle oliiveja ja maustettuja feta-kuutioita. Kai se syöneeksi tuli, kun kummatkin vielä hengissä ollaan ja pizzakin onnistui suhteellisen hyvin, vaikka tein ensimmäistä kertaa sen ruiskuoreen. Kovempi siitä vähän tuli, mutta muuten parempi. Eikä käynyt vatsan päälle samoin kun valkoinen vilja.
                   Iltasella lämmitin saunan ja sitten lojoksin loppuillan. Katselin tv:tä ja otin iltapalaa ja nujuutin koiraa, joka selvästi oli myös tajunnut lauantai-illan idean.. ♥

Nyt vaan aamuinen aikainen ylösnousemus kostautuu kamalana väsymyksenä. Taidan sulkea tämän masiinan, kömpiä peiton alle, lukea muutaman sivun kirjaa (aloitin eilen vihdoin viimein Tommi Kinnusen Neljäntienristeys-kirjan!) ja sitten sammutan valot ja uuvahdan toivottavasti hyvään ja pitkään uneen. Prinssi herättäköön minut lämpöisellä suudelmalla aamulla... tai sitten kun on kevät, ihan kuinka herra haluaa!


P.S. Jihuu! Huomenna eletään jo maaliskuun puolella ja sehän on se ensimmäinen KEVÄTKUUKAUSI !! Nyt kukkahatut esille ja ballerinat jalkaan! Kevättä kohti ja lämpöä päin! Hurraa! Hurraa! Hurraa!