Känkkäränkkäpäivä

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti jo niin, että ihmettelen mitä nuo hanget täällä vielä tekevät! Muuten tämä päivä tuntui taas sellaiselta, että olisi tehnyt mieli napata viltti, mennä johonkin pimeään nurkkaan ja istua ja itkeä siellä tämän päivän.
           Aamulla ihmettelin jo, että onpas koira vilkkaalla päällä ja ajattelin, että voikohan kevätmieli tarttua koiraankin auringon mukana. Ei se mitään kevätmieltä ollut eikä kevätriemua koiran rinnassa. Sillä oli vatsa kipeä, löysällä jos suoraan sanotaan. Minä istuin aamulla tuvan ikkunan ääressä, puut rätisivät tuvan isossa uunissa ja kello tikitti seinällä. Ajattelin, että tämä ei vain voi olla totta, kun koira kykki pihalla ja teki kaikkea muuta kuin hyvät tuotokset pihamaan hangelle!
            Toivottavasti tämä on vain viikonlopun stressauksen purkua ja menee ohi parissa päivässä, kunhan nyt elämä tasataan taas normaaleihin uomiinsa. Meidän koira kun on vähän samanlainen kuin minäkin, stressaa vatsalla.

 Tänään alkoi 11. juoksuviikko ja ei nyt sekään oikein mennyt niin kuin olin ajatellut. Ihana keli aurinkoineen, mutta järjettömän kylmä tuuli (eli viima) teki jo aamulenkillä olon kylmäksi, vaikka minulla oli lämpökerraston paita, poolopaita, villatakki ja villapaita sekä kauluri ja toppatakki päällä (!!!). Sitten olisi pitänyt vetäistä juoksutrikoot päälle, HRR! Näin kuitenkin tein, mutta joka kerta kun tuuli puhalsi vastaan tai vinosti niin tuntui kuin se olisi puhaltanut luuytimiin, vaikka sinänsä ei juostessa kylmä tullutkaan. Kai minulla oli kylmä vain henkisesti...
           Juoksun jälkeen toki tuntui taas yhtä pehmeältä ja kevyeltä olo kuin muinakin kertoina, mutta juoksun aikana ehdin monta kertaa toivoa lämmintä suihkua ja poreallasta ja saunaa... Ja huomasin, että tuo niskanjumitus vaikutti oikein syvään hengenvetoonkin. Nappasi kiinni enkä oikein saanut kunnolla henkeä vedetyksi kovin syvään.
            Ruoka maistui ja olisi kyllä maistunut unikin, mutta takaraivossa jyskytti ensinäkin iltalenkki koiran kanssa, että näkisi missä kunnossa se maha on... No se oli edelleen löysällä. Sitten olisi pitänyt silittää, en silittänyt. Siivosin sillä aikaa kun sauna lämpesi ja sekin jäi liian myöhäiseksi kun vähänkin kun imuri temppuili tai juuttui mattoon kiinni niin miulta paroi päreet!
            Yhteisvastuukerääjäkin sattui tulemaan juuri lippaansa kanssa ovelle kun heiluttelin imuria. Ihme että löytyi pussista ihan selvää rahaa, kun yleensä maksan kaikki kortilla niin ei jää seteleitä eikä kolikoita pussiin.
             Saunassa istuin ja yritin hautoa harteitani. Nytkin istun lämpötyyny harteilla, mutta alkaa jo olemaan aika haljakka tämän tyynyn lämpö. Onneksi kipugeeli ja lämpöhoidot ovat jelpanneet, niin ei ihan niin kipeä ole enää kuin viikonloppuna. Edes jotain.

Tämän päivän olo on vähän kuin tuolla heinällä tuossa...

Äsken iltalenkillä, kun olin sonnustautunut ensin kaikkeen mahdolliseen joka alkaa sanalla villa- tai toppa- , niin ärhentelin koira-paralle ihan turhasta jälleen. Sitten tulikin jo itku ja seisoin tuolla pihametsän laidassa toppahaalarissani ja itkeä vollotin ääneen. Kuulkoot naapurit! Kuulkoot metsän eläimet! Otti päähän kaikki! Ensinäkin se toissailtainen, kun annoin tehdä itsestäni täyden idiootin, sitten tämän päivän muut "epäonnistumiset" ja lisäksi sitten vielä koiran kipeä vatsa..
          Tarvitsisin sellaisen 24h-terapeutin, jolle voisi soittaa minä vuorokaudenaikana hyvänsä ja kertoa niin monta kertaa samat jutut kuin tarve vaatisi. Ystäväni ovat varmaan jo täysin väsähtäneitä, kun muljuttelen samoja asioita mielessä tai aina ne surut johtuvat samoista ihmisistä. Jos he kehtaisivat niin he varmaan sanoisivat, että ehkä kannattaisi katkoa välit sellaisiin tyyppeihin, jonka takia itkeä vollotan metsätienlaidassa kello kymmenen iltayöstä.
           Positiivinen asia loppuun: sain tänään postista Suomalaisen Kirjakaupan kirjeen ja ostoista kertyneen bonussetelin. Jopa 15 euroa! Hirvitti vaan se summa, millä tuon setelin olin saanut... Se pitää käyttää maaliskuussa, joten pääsen viimeistään ensi kuussa kirjaostoksille.
             Hurraa!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
31. päivä (11. viikko alkoi...)
- 7.2 km kylälenkki (47min)
- jaloissa oli poweria, mutta muuten tuntui että nilkoissa olisi roikkuneet lyijypainot. Tällä kertaa en pystynyt kanavoimaan negatiivisia ajatuksia energiaksi
- hengitystä vaikeutti niskakipu, mutta kyllä minä taisin happea silti saada kun en kuollut tielle
- Askellus ja juoksuasento yrittivät olla parempia kuin viimeeksi, mutta kylmä viima taisi vetää kippuraan jo ihan luonnostaan
- juoksun aikana ei oikein ollut hyvä fiilis, mutta juoksun jälkeen tuli taas se pehmeä ja kevyt olo, jonka kruunaa sitten hyvä ruoka!
- -3 pakkasta, kaunis aurinkoinen keli, mutta hitonmoinen viima joka teki olon kylmäksi