Äsken iltalenkillä päästiin omalta pihatieltä maantielle kun näin keskellä tietä epämääräisen kasan, joka näytti epäilyttävästi myös karvaiselta kasalta. Ajattelin, että ei se ainakaan elävä ollut, kun ei meitä koiran kanssa pelästynyt, mutta pahempi vaihtoehto se kuollut ja karvainen oli, kun sitä siinä tien pientareella pohti. Joku supikoira tai mäyrä tai iso kettu tai pieni karhu, jonka yli on joku ajanut, ja nyt se makaisi siinä sisälmykset ulkona ja hyvässä lykyssä kituisi sen verran, että eläisi... Puistatti ja pelotti mennä yhtään lähemmäs, mutta kun ei muutenkaan ohi pääse, kun menemällä ohi, niin piti vaan mennä...
Kasa naapurin AIV-rehua.
Oli tippunut traktorin kauhasta maantielle.
Ah, hyvä mielikuvitus on halpa huvitus!
Se, mikä puolestaan ei ollut mielikuvitusta, oli lumen määrä. Vähän se oli vielä yöllä ja aamustakin lisääntynyt, mutta loppui se taivaan lumivarannotkin aamupäivän aikana. Aamusta hain lehden postilaatikosta ja vastassa oli puolikuollut postilaatikko joka keikkui vain toisesta reunasta kiinni puutelineessään... Minulla on kaksi epäiltyä postilaatikon murhayrityksestä, mutta todisteet puuttuvat. Odotan jos saisin tunnustuksen, kunhan rikollinen kiehuu hetken aikaa omissa huonon omantunnon liemissä... (turha toivo, jos yhtään mahdollista syyllistä tunnen!) Yritin antaa ensiapua, kun ei (sattumoisin) ollut ruuvaria mukana, mutta paremmin minä laatikon sain kiinni sitten aamulenkin jälkeen, kun nappasin mukaan ruuvimeisselin ja vähän varavaihtopäitä. Palkinnoksi postilaatikossa odotti kirje ♥ Kiitosh, armas Anni!
Tänään alkoi yhdeksäs juoksuviikko ja melko mukavissa merkeissä.
Pidensin viikkolenkkiä kuuteen kilometriin ja sisällytin siihen Tappavan Mäen nousun. Kyllä kintut vähän kovilla olivat sen nousun kanssa, mutta yritin itselleni hokea joka askeleella että "hyvää treeniä, hyvää treeniä!"... välillä tuli sitten toisenlaisiakin ajatuksia siihen väliin...
Kaiken kaikkiaan hyvä juoksu ja jotenkin semmoinen tarpeeksi haastava, mutta kuitenkin rento eikä mikään murhaava. Alamäki juoksua pitää vielä vähän harjoitella. Askel tuppasi tulemaan maahan tömähtäen ja nyt on oikean polven jänteet vähän kipeät. Huomasin sen kyllä jo juostessa, etten ihan hallitse alastuloa mäkien päältä, kun askel tärähti pahasti, mutta katsotaan ja kokeillaan uudemman kerran...
Lumitöitäkin tälle päivälle oli jäänyt vähän ja tein eilisiä jälkiä siistimmiksi. Mietin äsken iltalenkillä, että vaikka koivu on ehdottomasti kaunein puu kesäisin, niin kyllä havupuut vievät voiton talvisin. En vain osannut päättää, että kumpi on lumiasussa paremman näköinen, kuusi vaiko mänty. Puolensa kummallakin.
Navetan katolta roikkui sen verran pahannäköinen lumipatja, että päätin vähän suojata alaikkunoita ettei tarvitse keväällä vaihtaa kaikkiin ikkunoihin laseja. Heitin vanerit ikkunoiden suojaksi ja pelkäsin koko ajan, että lumireunus tumpsahtaa niskaani, kun lapion ja vanereiden kanssa heiluin siinä ihan lumimassan alla, mutta siellähän tuo pysyi enkä hautautunut sen alle. Selvästikään, kun tässä olen...
Ja ennen kuin pääsin iltasaunaa lämmittämään, piti minun tehdä lumitöitä saunankin kanssa. Kaikkien gravitaatiovoimien vastainen lumihelma ylettyi melkein kynnykselle asti ja ikuistin sen kameralla ennen kuin menin sorkkimaan sen alas lapiolla, että pääsin saunan lämmitys puuhiin.
Olipas taas ihana istuksia lämpöisen ulkosaunan sylissä. Huomasin, että ulkosaunan turvallisessa hämärässä ja kuumuudessa, ajatuksetkin ovat ihan erilaiset. Toiveikkaammat, vaikka en minä tänään mitenkään erityisen toivoton ollut muutenkaan. Silti. Kyllä en osaisi ilman saunaa elää! ♥
Pyörähdin hangessakin. Tai oikeastaan enemmän kuin oli tarkoitus. Luulin ettei hanki olisi ollut niin pehmeä ihan koko paksuudeltaan, mutta kun pomppasin hangen puolelle sain tehdä oikeasti töitä päästäkseni sieltä ylös... Lumi upotti enemmän kuin ajattelin... Kyllä poltteli ihoa kun seisoin saunan puolella ja lumi suli iholle, mutta kyllä tuntui myös hyvältä !!
Huomenna ajattelin pitää siivouspäivän ja raivata vähän valoa ja alkavaa kevättä torppaan. En nyt ihan vielä kevätverhoja tai vaaleita mattoja kanna tupaan, mutta perkaan ainakin ulkokuistin jouluasetelmistani ja sitten vähän siivoilen omia kaappeja ja komeroita... Niin siis ainakin nyt ajattelen, että pidän huomenna siivouspäivän. Odotellaan vaan kun huominen koittaa...
Tällä hetkellä luonto tarjoaa aikamoisia sävyjä. Tänään oli vähän pilvisempää, joten harmaa skaala oli vallitseva, mutta en malttaisi odottaa kirkkaita pakkaspäiviä kun taivaalla ja lumessa on kaikkia sinisen sävyjä! Vaikka olenkin hehkutellut muutamassa postauksessa kevättä ja kesää ja valitellut niiden ikävää, niin on talvessakin ihania puolia. Maisemat ovat komeita ja tämmöinen pieni kylmyys on ihanaa, kun ajattelee miten tukahduttavaa silloin helteellä oli esimerkiksi nukkua... Silloin olisi toivonut näitä kelejä tai edes hankea mihin hypätä!
Koirakin nauttii näistä nollakeleistä. Turkin kanssa se on usein hätää kärsimässä helteiden kanssa, mutta talvisin ei ole ongelmaa, kun kovien pakkasten aikaan käydään ulkona nopeammin ja muun ajan saa kölliä lämpöisessä! Mitä ihmiset puhuvat kissanpäivistä, kyllä minusta koiranpäivät kuulostavat aika hyviltä myös!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
25. päivä (9. viikko alkaa)
- 6 km uimarantalenkki+mäki (40min)
- juoksu kulki hyvin ja rennosti
- hengitystä piti taas vähän harjoitella kun puolessa matkassa meinasi pistää jälleen, tällä kertaa ei voinut johtua ruuasta, sillä välipalasta oli melkein 2,5 tuntia... onneksi meni ohi hengittämällä
- alamäissä askel tömähti liian kovin maahan ja polven jänteet kipeytyivät iltasella
- ylämäkijuoksu alkaa sujua, vaikka en minä ylämäistä vielä ole ystäviä saanut...
- keli nollassa tai vähän plussan puolella, hyvä keli juosta, tiet olivat vain vähän arvaamattomia kun toisessa kohdassa tossu piti hyvin ja toisessa sitten lipsui
- mukava juoksu ja ihana olo sekä juoksun aikana että sen jälkeen !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti