Työpäivä ja elokuvailta

Tätä aamua kuvaa ehkä parhaiten lappu, jonka olin kirjoittanut eilisiltana valmiiksi pöydän kulmalle:

Muista

musta paita

kännykkä

kirje

rahapussi

vaatteet

Lappu tuli tarpeeseen. Siitä vaan oli unohtunut auton avaimet, jotka piti hiipiä hakemaan vielä niin, ettei koira heräisi ja hermostuisi. Kuusikymmentä kiloa ja risat liikkuu tahtoessaan aika hiljaa..

           Aamu oli liukas, harmaa ja sateinen. Oikein varsinaisesti inspiroiva keli aikaiseen työaamuun. Hassua sinänsä: nousin aikaisin ylös, mutta silti meinasin myöhästyä. Mihin se hävisi se aika siitä väliltä ja milloin saan kadotetun ajan takaisin? Mihin kuluttajansuojavirastoon näistä asioista voi valittaa?

Päivä oli kaikessa harmaudessaan varsin mukava. Paljon ihmisten kanssa puhumista ja kohtaamisia ja sellaisia ihania pieniä tilanteita, joista sai irti huumoria ja naurua, vaikka työympäristöstä ei sitä luulisi. Pitkä päivä kuitenkin oli ja erityisesti jaloille, jotka ovat taas talven aikana tottuneet löttösiin kenkiin, missä jalka saa levitä kuin Aku Ankalla. Nyt sitten jalat ovat kuin puolipuristimessa koko ajan. Makasin iltasella saunan lauteillakin selälläni jalat kohti kattoa ja se tuntuikin yllättävän hyvältä!

               Kävin töiden jälkeen hakemassa harmaan päivän pelastukseni Postista ja onnellisena kannoin pakettini kotiin ja maltoin odottaa iltaa sen avaamista. Rakastan elokuvia, se on kai joskus tullut jo ilmi, mutta rakastan myös erilaisia draama-, sairaala- ja (näköjään myös) fantasia-sarjoja, sillä muutaman elokuvan lisäksi tämän kertaisesta paketista paljastui Olipa Kerran-sarjan kolme ensimmäistä tuotantokautta.

Varsinkin noiden tv-sarjojen boxit ovat ihania erityisesti silloin kun lojuu kuumeessa, sydänsuruissa ja sadepäivinä sisällä ja saa toljottaa lempparisarjaansa monta jaksoa kerralla. Harrastin tätä suurin määrin noin vuosi sitten kun olin monta monituista viikkoa sängyn pohjalla, olo oli kurja, ei jaksanut kävellä kuin kylppäriin ja takaisin sänkyyn ja itketti ja masensi se, että olo oli niin voimaton ja huono. Silloin minut pelasti Perhesiteet-sarja, joka puolestaan on perhedraaman aatelia. Sairaalasarjoista ehdottomasti Greyn Anatomia, jota olen seurannut koko ajan, ekasta jaksosta aina näihin jaksoihin ajan. Eli siis pian 11 tuotantokauden verran! Hohhoo!

           Tämä viikonloppu on vielä leffaystävän "Hullut Päivät!" sillä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jaetaan Oscarit ja koko viikonlopun tv:stä tulee Oscar-palkittuja leffoja! Olen yleensä nauhoittanut Oscar Gaalan ja katsonut sen seuraavana aamuna ennen kuin aukaisen ainuttakaan tiedotusvälinettä siitä, kuka on voittanut ja mitä. Tänä vuonna onkin ehdokkaana paljon sellaisia näyttelijöitä, joihin en ole niin usein törmännyt. Tietysti tuttujakin joukosta löytyy. Kestosuosikkina näköjään joka vuosi Meryl Streep. Sinänsä ymmärrettävä valinta, sillä minustakin Streep on näyttelijä, joka kertoo elokuvasta jo paljon! 

              Iltasella lojuin sängyssä viltin alla (sillä olin syönyt pienen pikarin vaniljajäätelöä ja siitä tuli kylmä) ja katsoin nauhalta Pelikaanimuistiota, jonka olin viikolla nauhoittanut. Tai voiko sitä katsomiseksi sanoa jos nuokkuu silmät kiinni... noh, ainakin kuuntelin.

               Nyt kyllä menen nyhjäämään koira-kullan kylkeen, sillä otus näyttää nukkuvan niin hyvää ja syvää unta, että tässähän nukahtaa jo pelkästä katselusta...

P.S. Sain pakettini mukana 5 euron lahjakortin nettikirjakauppaan... Pitää huomenna katsoa minkä kirjan ostaisi! ... .... tästähän tulee selvästi ostokierre ... ... näin ne juuri alkavat ... ne tarinat, joiden ensimmäinen lause kuuluu: "Tämä on tarina siitä, miten menetin kaikki rahani.."

P.P.S. Koiran vointi oli tänään jo hyvä, joten ainakin antibioottikuurin aloitus siirtyy. Melkein jo pystyn huokaisemaan, mutta historian muistaen pieni epävarmuus piilee aina ennen lopullista varmuutta.

P.P.P.S. Äskeisen lauseen jälkeen ei voi kun todeta, että tämä emäntä on enemmän kuin valmisa puolitajuttomaan unitilaan. Hyvää yötä, möröt!