Tänään oli ihanan keväinen päivä. Kylmä tosin, mutta muuten juuri sellainen, että jos lunta ei olisi ollut, olisi voinut kuvitella elävänsä maalis-huhtikuussa.
Käytiin koiran kanssa pitkästä aikaan rantalenkillä. Ei olla käyty siellä melkein viikkoon ja sen kyllä huomasi hauvelista, joka nuuhki ja haisteli joka paikan tarkkaan. Ja löysi kaikki vähäisetkin sulat kohdat ja mättäät metsän reunasta ja puitten ympäriltä! Kai niissä sitten tuoksui kevät enemmän.
Minä puolestani nautiskelin siitä olosta, että hetken aikaa ei ole suurempia murheita elämän kapealla tiellä. Tiedän toki, ettei tämä fiilis ole hakattuna marmoritauluun ja pian taas valitan monen lauseen verran, miten epäreilu ja julma tämä maailma on, mutta hetken aikaa olin (ja olen kai vähän vieläkin) onnellinen ja murheeton.
 |
| Olisi tehnyt mieli kantaa jo puutarhatuoli ja -pöytä tälle nurmilaikulle ja juoda kuumaa kaakaota pihamaalla... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti