Stick inte vaddpinnen i hörselgången.

Siis älä työnnä vanupuikkoa korvakäytävään.
           Luen tuota lausetta koko ajan vanupuikkopaketin kyljestä, kun pesen hampaita aamuin illoin ja ainakin luulisi opin menevän perille - vielä en ole niitä korviini työntänyt! Olen lukenut, että se vanuosuus voi irrota ja jäädä korvaan, mutta taitaa siinä olla ihan lääketieteellinenkin syy, miksi niin ei saa tehdä. Siihen taisi liittyä tärykalvo, korvavaha ja tiivistyminen. En ole lääkäri, joten en arvaile enempää.
           Kirjoittajaoppaissa sanotaan, että ensimmäinen lause (joissakin tapauksissa ensimmäinen kappale) on tärkein. Se tempaisee lukijan mukaansa tai sysää hänet kauemmas. Olisi hauska tietää, kumman tuo minun tämänkertainen aloituskappale teki...

Tänään onnistuin lämmittämään uunin ilman kaasupäästöjä ja se eilinenkin tuprauttelu alkaa haihtumaan jo hajun muodossa. Oppivainen yksilö sittenkin. Muuten minun askareeni olivat tänään sitten jo vähäisemmät kuin eilen. Se on totta, kun sanotaan, että miksi jättää huomiseen, kun voi tehdä jo tänään. Joten kun tein hommat eilen, niin tälle päivälle ei niitä jäänyt...
          Oli masentavan harmaa ja pimeä päivä, vaikka taivaalta ei mitään satanutkaan. Plussalla oltiin sen verran, että jäätiköt saivat vähän kiillettä pintaan, mutta sen verran vähäinen oli plus-asteiden määrä ettei hanget eikä jäätiköt huvenneet mihinkään. Iltalenkille lähdettäessä tuoksui jo kuitenkin vähän kevät, samoin kuin aamulenkillä kuului jäältä jo lokkien huutoa, joka toi mieleen kesäiset rannat. Pilkkimiehet varmasti syöttivät jämäkaloja linnuille tai sitten huudot olivat korppikotkien riemunkiljahduksia, kun ruokailivat jonkun pilkkijän jäänteillä. Mene ja tiedä...

Viime yönä nousin kerran, kello taisi olla neljän maissa, kun koira halusi ulos. Tänä iltana kokeilin vuorostaan sitä, etten antanut enää iltalenkin jälkeen mitään iltapalasta, joten katsotaan nyt mihin aikaan ensi yönä pomppaan nälkäistä suuta ruokkimaan... Saisi jo loppua tämäkin sählääminen! Toisinaan tuntuu, etten ole tänä talvena muuta tehnyt kuin noussut öisin koiraa pissattamaan tai kakittamaan ja tuijotellut millaista kakkaa koira milloinkin tekee. Ei kamalasti enää kiinnostaisi tämänsorttinen harrastus...
            Huomenna pitäisi taas uskaltautua jääjuoksulle. Voi siis olla, että tämä on viimeinen postaukseni...
            Jääkää hyvästi... huomiseen asti.