Leppoisa sunnuntai

Tänään olisi nukuttanut, mutta koiralle tuli nälkä seitsemältä, joten sen verran piti nousta pystyasentoon, että sai sen kylläiseksi ja sitten silläkin kai oli loppuaamusta vähän levottomien jalkojen syndroomaa, kun se potkiskeli koko aamun minun pohkeitani niin että unesta pystyi vain haaveilemaan. Makasin siis silmät kiinni ja nautiskelin sunnuntaiaamusta muuten.
             Ikkunan takana tuuli ulvoi ja maisema oli jotenkin julman näköinen.
             Satoi jotain jäisen lumen ja rännän sekamelskaa ja kun aamulenkillä käytiin koiran kanssa niin oikein naamaa viilteli viima ja sade. Aikamoista helmikuun loppua! Ihanaa oli kuitenkin se, että yön aikana oli satanut kerros lunta ja nyt pystyi taas kävelemään niin ettei tarvinnut kaiken aikaa pelätä liukastumista ja kaatumista. Jippie!

Mukavaa kun viikonloppulomalaisista on jotain hyötyäkin! Eilen kun itse tienasin työmaalla senttejä kasaan, isä oli karhentanut traktorin ketjuilla vähän pihamaan jäätikköä ja ajanut samalla noita lumivalleja pois räystäiden alta. Auttoi jo vähän kevätlumien ajeluakin. Ihanan tilavaa ja jotenkin jo keväistä! Aikamoiset vallit on vain nyt lunta pellon reunalla, joten ennen kuin ne sulaa, voi olla jo juhannus!

Tänään oli sitten 11. juoksuviikon viimeinen juoksupäivä. Vähän aamulenkin koleus hirvitti, mutta kun laittoi lämpökerraston päälle vielä vähän lämmikettä niin oikeastaan oli oikeinkin sopivasti päällä juoksua varten. Tänään kiepsautin tuon kymmenen kilsan lenkin toisin päin, kun tuuli olisi ollut vastainen melkein puolet matkasta toisin päin. Noh, ei lenkki näinkään päin mikään iisi ollut, mutta yllättävän mukavanoloista juoksua kuitenkin koko kymppi. Ei oikeastaan jalat menneet puuduksiin missään vaiheessa ja olokin oli tosi hyvä. Loppukilsan aikana tuntui jopa siltä, että kroppa juoksi ilman, että minä autoin asiaa millään lailla... olikohan se näitä ruumiistaan irtaantumis-kokemuksia sitten!
             Juoksun jälkeen oli taas niin eufoorinen olo, että istua toljotin koiran vieressä ja tuijotin eteeni pehmeän lämmön ja onnellisuuden ympäröimänä. Ah!

Ensi yönä on sitten se Oscar Gaala. En todellakaan valvo ja katso, vaan nauhoitan ja katson huomenna. Melkein toivon, että huomenna olisi sen verran kurja sää, että se houkuttelisi pysymään lämpöisten asioiden lähellä. Saisi kyhnätä koiran pehmeää kylkeä vasten ja syödä hyvin ja nautiskella helmikuun viimeisen viikon alkamisesta.
             Oikeastaan minun pitäisi suunnitella ensinäkin Helsingin reissua, sillä lupasin jo lokakuussa (!!) isolle siskolle, että tulen niihin siskonpojan myöhästyneisiin yksivuotispäiville.. öhöm! Aika myöhästyneisiin todellakin... Ja sitten minun pitäisi saada aikaiseksi pyytää vähän naisia kylään, että voitaisiin taas vaihtaa kuulumisia ja talven ilot ja surut ennen kuin kevät painaa jokaiselle päälle pihatöineen ja muine kiireineen. Miten sitä onkin ollut nyt niin saamaton? Tai nojooo, tiedänhän minä miksi: koiran sairastelun takia. Silloin kun koira on ollut kipeä, ei ole jaksanut tehdä kuin pakolliset ja sitten kun se on ollut parempi, niin on pitänyt toipua sen sairastelusta.
              Mutta huomenna en nyt ajatellut tehdä kumpaakaan vaan nauttia viimeisestä virallisen talvikuukauden viikosta! Hellurei!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
33. juoksupäivä (11 viikkoa takana)
- 10.6 km metsätie+kylälenkki (1h 13min)
- jaloissa tuntui hyvälle koko matkan ja ylämäetkin alkavat tuntua jo ystävällisemmiltä
- hengityskin toimi, tosin piti itseään muutaman kerran muistuttaa kasvojen rentouttamisesta niin silloin kädetkin roikkuvat rennommin sivuilla (5km kohdalla meinasi jälleen kylkipistos tulla, mutta se johtuikin vain ylimääräisestä ilmasta mahassa...)
- askellus ja juoksuasento olivat kohtalaisen hyvät. Vähän loppumatkasta väsähdin tuon asennon kanssa ja askellus sai haastetta ensin vähän liukkaasta metsätiestä ja sitten loskaisesta maantiestä
- ihanan eufoorinen olo juoksun jälkeen! Pehmeä, raukea ja tavattoman onnellinen ja kevyt!
- hyvä juoksu ja olen kamalan ylpeä jälleen 10 kilsan pyrähdyksestä!