Omituinen päivä...

Tänään on ollut vähän omituinen päivä. Tai pikemminkin on ollut semmoinen omituinen fiilinki kaiken päivää.. Tämä tuntemus on kai sukua sille tunteelle, kun on lähtenyt kotoa ja tuntuu ihan kuin olisi jäänyt kahvinkeitin päälle. Kahvinkeitin-tuntemus tämänpäiväinen ei ollut, sillä en edes juo kahvia eikä kahvinkeitin ole ollut päällä viikkoon, mutta samantapainen olotila vainosi minua koko päivän...
           Käytiin koiran kanssa aamulenkki heittämässä rantalumilla ja siellä oli myös kaksi miekkosta juuri autolleen tulossa pulkan kanssa. Olivat kai verkkoja olleet kokemassa, kun puhuivat monikiloisista hauista (kirjoitetaanko hauki-sanan monikko noin?). Tuskin haukia pilkkimällä saadaan... vai onko tämäkin taas näitä uskomuksia, ettei pienellä houkutuksella voi saada isoa vonkaletta!
           Noh. Me ei miehistä välitetty, vaikka ne meitä katseli sillä silmällä kuin oltaisiin tekemässä rikoshistorian suurinta rikosta, kun käveltiin siellä auton ja moottorikelkkojen jäljissä ja nautittiin helmikuisesta aamusta. Melkein toivoin, että niiden auto olisi jäänyt jumiin pöpperöiseen lumeen...
           Lenkin jälkeen piti ajaa hurauttaa kirkonkylälle ja Postiin.
           Minulle oli tullut paketti.
           Puolitoista kiloa kirjoja!
           I-H-A-N-A-A !!!
           Pompsahdin siihen postin tiskille ja annoin pakettilapun kassaneidille ja kysyin sitten ihan vaan siinä ohimennen, että joko sillä olisi ystävänpäiväpostimerkkejä kaupan. Kassa katsoi minua kuin vähämielistä ja tokaisi, että "Ystävänpäivämerkkejä? Eikö nuo jo liene loppuneet!" Sitten olikin miun vuoro katsoa kassaneitiä kuin pöllö puolikuuta. Aloin jo epäillä oman järkeni vähyyttä! Eletäänkö me helmikuuta? Onhan se ystävänpäivä vasta ensi viikolla? Miten ystävänpäiväpostimerkit voivat olla loppu, kun itse juhlaankin on vielä viikko? Ja miksi minusta tuntui kuin olisin kysynyt joulupostimerkkejä...? Voi tietysti olla, että kysyinkin... ja vain luulin kysyväni ystävänpäiväpostimerkkejä...?!
             Ohhoo.
             Sain pakettini ja kaikesta hämmentävästä huolimatta kannoin reilun kilon aarretta kainalossani oikein tyytyväisenä ja onnellisena.

Sitten olikin jälleen juoksulenkin vuoro, kunhan olin saanut koiran ensin kylläiseksi. Huomaan, että käytän juoksulenkilläni kahdenlaista polttoainetta: toinen on ruokaa ja toinen on henkistä painolastia. Tänään sitä henkistä painoa oli polttoaineena enemmän.
               Juoksu kuitenkin kulki hyvin. Kramppeja tai kylkipistoksia ei tuntunut missään vaiheessa, kintuissa oli poweria ja hengitys tepsi oikeinkin hyvin, kun vain muisti läähättää eikä yrittänyt vaan pihistellä. Ylämäet menee jo melko mallikkaasti sillä lyhyt askel-tekniikalla ja tänään tulin alamäkiäkin jo pehmeämmin, kun lisäsin niihinkin askelmäärää ja vähän lyhensin askeleita. Voi olla, että kohta se menee siihen, että kulutan enemmän energiaa alamäissä kun ylämäissä... Minun kieroon kasvaneen elämäni tuntien, se voi hyvinkin olla mahdollista, hih hih!
                 Keli oli hyvä. Aste tai pari pakkasta ja pilvipoutaa. Maantiet vaan alkavat olla sen verran talvettuneita, että ovat jo vähän liukkaita. Piti etsiä pitävää pohjaa tossulle tien reunoista. Onneksi siellä sitä vielä vähän oli, ettei mennyt sutimiseksi.
                  Juoksun jälkeen olin kuin lääketokkurassa. Viimeeksi oli samanlainen fiilis viime talvena kun olin sairaalassa pahan poskiontelotulehduksen takia ja työnsivät minut niin täyteen särkylääkettä, etten tiennyt edes että kumpi on oikea ja kumpi vasen... Tänään oli juoksun jälkeen samanlainen pöhnä olo. Ei sattunut mihinkään, ajatuksia ei ollut ainuttakaan päänupissa, olo oli kevyt, onnellinen ja seesteinen. Liikunta (ja juoksu) on todellakin parasta huumetta!

Iltasella ajattelin, että pesaisempa tuon uunin tuossa ohimennen tiskin jälkeen. Nämä huihai-siivoilut yleensä ovat vallan muuta. Kamalassa kunnossa uuni olikin, mutta onneksi sen verran vielä kuitenkin irtonaista likaa, ettei ihan kamalia myrkkyjä tarvinnut käyttää. Jotain uunin pesusuihketta laittelin uuniin ja odottelin vähän aikaa ja pyyhin pois. Vähän rasvaiseksi jäi vielä uunin alusta, mutta taidan pestä sen joku päivä ihan erikseen. Lasinkin sain puhtaaksi pitkästä aikaan ja nyt aion olla oikea uuni-fanaatikko kun toinen emäntä saapuu keittiöön hommailemaan!

Niin, ja se paketti ♥
                Raija Orasen kaksi kirjaa. Ensimmäinen osa minulla oli, mutta nämä kaksi puuttuivat. Suomen historiaa 1900-luvun alusta yhden suvun kautta kerrottuna. Justiinsa semmoista kirjallisuutta joka on minun makuuni! Varsinkin nuo alkuvuosikymmenet ja niiden elämänmeno. Ah!
                Minulla vaan on pino kirjoja odottelemassa lukijaa, joten ennen kuin näiden ihanuuksien kimppuun pääsen, voi olla jo kevät hiirenkorvilla! Ei paha sekään...



JUOKSUPÄIVÄKIRJA
26. päivä (9.viikko)
- 6 km uimarantalenkki+mäki (40min)
- kintut toimivat, juoksi kulki
- hengityskin toimi, eikä tullut pistoksia/kramppeja
- ylämäet menee jo hienosti ja alamäetkin paranee
- keli hyvä, -2 ja pilvipoutaa, maantiet vähän liukkaat
- juoksun jälkeen todella hyvä ja eufoorinen olo, mahtava juoksu!