Kuraa auton kyljissä ja sydämessä...

Minulla on liian suuret luulet itsestäni aina iltaisin, sillä eilen illalla laitoin herätyksen hyvissä ajoin soittamaan ja ajamaan minua ylös pedistä, mutta tänä aamuna ojensin käteni ja painoin herätyksen hiljaiseksi ja unta humpsahti vielä puolitoista tuntia anivarhaisen herätyksen päälle... Koirakin nukkui kuin Herran enkeli, joten nukkua tuhistiin molemmat.
           Aamu oli yhtä kaunis kuin eilinenkin. Vähän tuntui ilma kylmemmältä, vaikka mittari näytti +4 astetta jo aamusta. Jännästi keli kuitenkin pysyy sen verran kylmänä maan pinnassa, ettei ihan löysäksi ole piha vielä mennyt. Katsotaan nyt miten käy, jos nämä kelit jatkuvat kovinkin pitkään. Ainakin tähän mennessä olen ollut hyvinkin iloinen sellaisesta ilmiöstä kuin Föhn-tuuli!
            Vein ystävänpäiväpullat työmaalle ja jälkikäteen oikein harmitti, että edes menin ja vaivauduin pullat vääntämään. Konemiesten kanssa juttu luisti ja ne olivat molemmat hyvällä päällä ja iloisia, että joku edes niitä tulee katsomaan (...) mutta kun vein pullat sitten myöhemmin toimiston puolella, niin siellä vastaanotto oli vähän vähemmän iloinen. En oikein tuntenut itseäni tervetulleeksi, vaikka tilanne ei varmaankaan täysin minusta johtunutkaan vaan siellä oli omat kuviot menossa, mutta suututti ja harmitti, että kun yritin niitä pienellä muistamisella ilahduttaa niin eivät voineet sitä viisiminuuttista sitten olla ja jutella ilman, että saivat miut tuntemaan oloni ylimääräiseksi ja ääliöksi...

Sitten kävin ostamassa siskon lahjan Intersportista ja mietin samalla kun ajelin kaupungin loskaisia katuja, että ei siellä ole mitään kaivattavaa, vaikka en ole melkein puoleen vuoteen kunnolla kaupungissa käynyt - shoppailu mielessä tai muutenkaan. Joka paikka vain täynnä autoja, ihmisiä ja tänään myös loskaa! Ihan kevään oloista tuolla tiellä nyt kun aurinko sulattelee vähän vierustoja.
            Kävin vähän haikailemassa juoksupaitojenkin luona, mutta tänään minulla oli sen verran paljon päällä ettei sovittelu oikein innostanut, joten säästän ostokset kevääseen. Pitänee vain selvitä näillä varusteilla mitä on siihen asti. Ihanan kirkkaita ja piristäviä värejä oli niin paidoissa kuin housuissakin. Aion ostaa semmoiset kesäjuoksutrikoot ja muutama ihana malli sieltä löytyikin. Toivottavasti valikoima lisääntyy kevättä kohti.
            Ja sitten kävin laittamassa hakupaperit jälleen työmaalle.
            Ottavat tai jättävät, mutta ainakin on haettu.
             Oikein huvitti kun toimistotäti selitti hakusysteemiä ja sitä, että jos tulee valituksi niin milloin soittavat ja niin edelleen. Sitten nainen vilkaisi paperiin ja huomasi, että olen ollut jo kahdeksan vuotta kesätöissä. Lisäsi vain, että sinähän taidatkin tietää miten tämä menee. Sanoin tietäväni, mutta en minä koskaan ole valintaa varmana pitänyt. En tänäkään vuonna. Tiedän kyllä, etten ole korvaamaton (mutta paras mahdollinen!).

Olin oikein onnellinen kun suljin kotioven takana ja ympärillä oli tuttu tuoksu ja hiljaisuus. Ei ihan heti mieli vedä kaupunkiin vaan aion nauttia olostani neljän seinän sisällä. Tämä on nyt sitä erakoitumista, mutta viis siitä! En ainakaan erakoidu kenenkään muun kotiin...
              Koira on seuraillut minua tiiviisti loppuillan ja vähän se yökkäili käytävän matollekin - väritöntä limaa tosin, joten ajattelin, että liekö karvoja kurkussa tai muuta vaaratonta, kun ei koko mahan sisällys tullut ylös. Pieni punainen varoitusvalo kuitenkin syttyi ( jälleen kerran ) ja vihaan taas tätä oloa!! Muuten koiralla oli selvästi ikävä tai huoli minusta, vaikka yritinkin näyttää sille ettei ole mitään syytä epäillä, että ihan lopullisesti katoaisin omasta halustani mihinkään. Nyt se nukkuu pienenä käärönä tuossa omalla puolellaan sänkyä ♥ miten voi rakastaa jotain otusta näin kovasti...
               Siivoamatta jäi, koira jäi harjaamatta...
               Huomenna jos vaikka sitten niiden kimppuun...