Savutorpan ahkera Alma

Aikaisin heräämisessä on puolensa.
             Tai nojoooo, tänä aamuna puolen 8 maissa kun nousin antamaan koiruudelle ruokaa niin ajattelin siinä odotellessa laittaa uuniin tulet. Laitoin puut uuniin, sytytin lehden reunan ja laitoin luukun suuta pienemmäksi. Siinä sitten piipahdin kylppärin puolella ja aloin ihmetellä, että mistä ilmastoinnin kautta tulee noin voimakas savun haju... Ei se ilmastoinnin kautta tullut vaan tuvasta. Paperi oli palanut ja tukahtunut, kun en ollut avannut peltejä, jonka yleensä teen aina silloin kun lähdetään postia hakemaan. Tänä aamuna tein rutiinit eri järjestyksessä ja heti meni homma pipariksi!
               Onneksi savua ei voinut oikein edes savuksi kutsua, mutta sellainen harso leijaili kyllä tuvassa ja haju oli kitkerä. Aukaisin ovet ja ikkunat sepposen selälleen, mutta vaikka usva hävisi niin haju jäi johonkin leijuskelemaan. Ärsytti ja suututti. Pitäisi olla aina pää mukana näissä hommissa (eikä näköjään poiketa totutusta työjärjestyksestä..). Iltapäivästä kiehautin liedellä vähän aikaa etikka-vettä ja se vähän auttoikin hajun hälvenemiseen ja iltasella imuroin ja pesin lattiat, mutta kai minun täytyy vain uskollisesti odottaa, että vieno savun tuoksu vain katoaa nurkista.
                 Nyt tiedän miltä savulohesta tuntuu.

Tänään oli harmaa ja masentavan pimeä päivä verrattuna eilisiin auringonpilkahduksiin. Taivaskin työnsi heti aamusta märkää räntää niskaan, kun oltiin koiran kanssa kävelyllä ja takin olkapäät ja koiran turkki olivat märät kuin joskus syyssateiden aikaan.
               Blaah, sanon minä.
               Naapurin isäntään törmättiin niiden postilaatikon kulmalla ja mies kommentoi keliä omaan juroon tyyliinsä: "Loskakelit ne jatkuu." Totesin vain, että niin näkyy jatkuvan. Täällä päin harrastetaan vilkasta keskustelua naapureiden kesken...
                Koiran lenkin jälkeen yritin jälleen saada itsestäni esille sen tulevan maratoonarin, mutta koira katsoi minua vähän säälivästi kun makasin takan ääressä selälläni ja ajattelin, että räntäsade ei inspiroi yhtään... Kymmenen minuutin päästä siitä juoksin kuitenkin pitkin loskaisia kyläteitä räntäläiskät olkapäillä.
                Kamala keli juosta! Tiet olivat liukkaat tai loskaiset eikä kunnon juoksu-uraa tai edes kunnon pitävää pohjaa askeleille löytynyt enää edes tienlaidasta! Välillä piti hipsutella kuin jalat olisivat olleet kahden ja puolen sentin mittaiset ja askel puolta lyhyempi! Powereita olisi ollut, niin kintuissa kuin muutenkin, mutta keli pilasi täysin koko juoksuinnon. Hetkittäin pääsi revittelemään sulalla asvaltilla tai hiekkatiellä ja siinä pääsi jo vähän siihen fiilikseen mikä tulee olemaan kesäjuoksuissa. Jeij!

"Älä syö lunta !!" (Emännän auktoriteetti puree näemmä...)

Ruuan jälkeen vein koiran purkamaan energiaa rantalenkin poluille. Taas oli haisteltavaa, vaikka puolet olivatkin eilisiä omia jälkiä. Jään reunassakin jo käytiin, mutta en minä ainakaan enää jäälle menisi (en ole mennyt koko talvena, mutta nyt en ainakaan menisi!). Joka paikka oli märkää tai liukasta tai märkää JA liukasta.
                  Tulisi nyt vaan se kunnon kevät niin pääsisi taas haravoimaan niitä pienen pieniä nurmilaikkuja. Iltalenkilläkin oli niin pimeää, ettei oikein erottanut metrin päässä olevaa koiraakaan (varsinkin kun tuo meidän hauva on noin näkyvän värinen...)! Haluan ne keväiset ja kesäiset illat, kun aurinko ei painunut mailleen millään ja valoa riitti riesaksi asti! Tahtoo kevään ja alkukesän!!

Löydätkö kuvasta lippalakin?

Niin, siitä aikaisin heräämisestä oli se hyöty, että omien juoksujen ja koiran lenkityksien lisäksi sain tosiaankin torpan siivottua ja jopa - vihdoinjaviimein - ne lakanat silitettyä ja kaksi koneellista pyykkiäkin pestyä. Iltasella saunoin ja nautiskelin rauhasta ja hiljaisuudesta (ja savustetusta hajusta..).
              Kunhan nyt vähän ilmat piristyisi.
              Pliis.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
34. juoksupäivä (12. viikko alkaa...)
- 7.2 km kylälenkki (50min)
- jalat jaksoivat hyvin
- hengitys oli melko moitteetonta
- askellus ja ryhtikin olivat parempia, vaikka loskaisuus, liukkaus ja epätasainen tie pilasivat kaiken juoksuilon
- tiet olivat uraisia, jäisiä, liukkaita, loskaisia ja paikka paikoin sulia, joten sai olla kuin aropupu loikkien puolelta toiselle juoksutilaa etsien!
- +3, räntäsadetta
- mukava olo kuitenkin jälkeenpäin ja ihana tunne siitä, että oli kuitenkin jaksanut lähteä juoksulenkille!