Viiden maissa piti pompata ylös aukaisemaan koiralle ovi ulos, että pääsi tarpeilleen. Tämä kerta oli kosto eilisestä lenkittömyydestä ja minun kaupunkipäivästäni. Heti huomaa koirasta, kun jää ns. normilenkit väliin.
Aamulla sitten väsyttikin niin, ettei olisi ylös päässyt millään. Siinä kun peiton alla makasin, ajattelin, että ihanaa kun ei ole viikonloppuna töitä. Nautin töistä ja tykkään myös siitä, että niitä on, mutta kyllä nämä vapaat viikonloputkin ovat ihan tervetulleita ja mukavia. Varsinkin kun lauantai on ystävänpäivä ja sisko tulee käymään ja sen sellaista... Ja hyvässä lykyssä minä saan nukkua oikein pitkään, kun muu väki hoitaa koiran aamutoimet.
Käytiin aamulenkki heittämässä rannassa ja huomasin, että minua alkaa ällöttämään tämä lumi jo. Sulaisi nyt vaan kaikki pois ja sillä hyvä. Ei koirakaan kamalasti varmasti näistä keleistä nauti, kun lumi alkaa olla jo pehmeää ja pettää tassun alla ja kun tasapaino alkaa olla muutenkin huono niin saa olla jatkuvasti auttamassa sitä milloin mistäkin hangesta irti. Minuakin risoo jo ensinäkin pihan isot lumikasat ja nyt sitten näiden plussakelien tuomat jääkentät! ARG!!
Tänään juoksu sujui hyvin. Jaloissa oli puhtia eikä oikeastaan väsyttänyt missään vaiheessa niin, että olisi tuntunut kintut menevän ihan maitohapoille. Jes! Pieni pistos-uhka oli samassa kohtaa suurin piirtein kun viimeksikin, mutta se meni onneksi ohi, kun vähän hidastin vauhtia ja hengittelin paremmin. Tiet olivat vuoroin liukkaat ja vuoroin loskaiset, mutta onneksi tien laidasta löytyi vielä semmoistakin reunaa missä tossu piti paremmin. Vaikka omasta mielestäni menin nopeammin kuin viimeeksi, niin kello näytti kuitenkin kahta minuuttia hitaampaa taivallusta... onneksi ei ole kelloa koko ajan näkyvillä vaan saa juosta siinä illuusiossa, että juoksee kovaa!
Sain minä kuitenkin jotain aikaiseksikin. Ainakin koira kiiltelee harjattuna ja muutama koneellinen pyykkiäkin tuli pestyä. Huomenna se urakka jatkuu siivouksen kera. Viikonloppu-poppoo tulee vasta lauantaiaamusta, joten ihana perjantai-ilta on kokonaan minun!!! Taidan herkutella pitsalla ja vadelma limsalla ♥ (siis jos saan siivottua ja päivän työt tehtyä, muuten ei tipu herkkuja eikä hemmottelua!!)
Sain tänään ensimmäisen ystävänpäiväkortinkin ja huomiseksi odotan postilaatikollista ihania kortteja ja kirjeitä... just juu... Huomiseksi jätin myös tänään tulleen Kodin Kuvalehden, jonka aion nautiskella sitten kun torppa tuoksuu puhtaalta. Pientä porkkanaa pitää olla!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
29. juoksupäivä (10. viikko)
- 7.2 km kylälenkki (50 min)
- jaloissa riitti puhtia (välipalasta oli n.2 ja puoli tuntia) ja hengittääkin muistin.
- juoksuasentoon kiinnitin enemmän huomiota ja huomasin edelleen saman ongelman: miun vatsalihakset eivät vain kehity, vaikka miten teen välipäivinä puristus ja kuristusharjoituksia niiden kiduttamiseksi. Edelleen juoksuasennon pitäminen "pitkänä" keskivartalon kohdalta on haastavaa, melkein vaikeaa
- ylämäet ja alamäet alkavat sujua, edes jossain kehityn...
- askellus on rennompaa ja kokeilin jo vähän vauhdikkaampaa askelta, mutta ei ihan vielä puhdas suoritus
- vaatetta tarpeeksi, ei kylmä eikä kuuma, kaksi lämpökerraston paitaa
- tiet suht hyvässä kunnossa, keli +3 ja liukasta ja loskaa vuorotellen
- juoksun aikana hymyilytti ja juoksun jälkeen vielä leveämmin! Hyvä ja voittaja fiilis! Kohta 10 viikkoa juoksua takana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti