Epäreilu ja umpiväsynyt

Yöllä heräsin viisi kertaa päästämään koiraa ulos. Kahdeksalta aamulla annoin vähän aamupalaa potilaalle ja jatkettiin unia. Oikeastaan minun uneni jatkui koko päivän, sillä olo oli kuin unissakävelijällä. En tajunnut mistään mitään ja ihmettelen edelleen, miten sain makaroonilaatikon tehdyksi iltapäivästä...
           Onneksi koiran vatsa rauhoittui puolenpäivän jälkeen sen verran, että poitsu otti unia melkein viisi tuntia poikittain minun sängylläni. Minä en uskaltanut siihen viereen kellahtaa, sillä pelkäsin, että se ei sitten enää nukkuisi ja unta potilas/toipilas tarvitsi eniten. Hain tuvan puolelta sohvatyynyt ja tein niistä itselleni retkipedin tähän oman kammarini lattialle ja hyvin otin unta tunnin verran siinäkin. Aivan umpiunessa. Ei vain ollut kovin terveellistä niskajumille, mutta onneksi ei pahemmaksi tainnut mennä kuitenkaan...

Tämä päivä ollut jälleen näitä päiviä, kun aurinkoinen pakkaspäivä meni täysin sivuitse kun oltiin koiran kanssa puolitajuttomassa tilassa koko päivän. Itseasiassa laitoin vähän ennen ruokaa molemmat ovet kiinni ja vetäsin vielä oman kammarin rullaverhonkin alas, joten elettiin puoli päivää oikeasti kuin erakkosielut vailla minkäänmoista kosketusta ulkomaailmaan.
            Tämän päivää olen toivonut, että tämä "vatsapöpö" todella olisi vain stressivatsaa, etten ole ensi viikolla jälleen antibioottien syöttäjä... Meillä meni jo niin hyvin monen monta viikkoa enkä ymmärrä mitään syytä tähän hullunmyllyyn - en muuta kuin viime viikonloppuisen hulabaloon, kun ihmisiä oli ja ihmisiä tuli ja meni! Viime yönä olin niin vihainen siskollekin - kaikesta! Ihan kuin se nyt olisi tilannetta jotenkin helpottanut. Kun kello kolme yöllä istuin villapaita väärin päin päällä ja katsoin, kun koira-muru harhailee vatsa kipeänä pihamaalla, olin niin vihainen siskolle. Olin vihainen siitä, että tulemisellaan olivat keikauttaneet meidän rutiinit ympäri, tehneet meidän normiarjesta kaikkea muuta, tehneet koirasta hermoraunion edestakaisella sinkoilulla ja pitkällä lähtöjärjestelyillä. Koira ehti stressata lähtöä pitkän aikaa ja tässä tulos!!
              Tiedän, epäreilua sanoa noin tai ylipäänsä syyttää jostakin tällaisesta, mutta väsyneenä ei ole semmoista filtteriä tunteissakaan, joka vähän hillitsisi epäreiluja syytöksiä...

Tänään toivoin tältä iltataivaan tähdeltä rauhallisempaa yötä ja parempaa vatsaa koiralle huomiselle. 

Jos se toimi Pinokkiossa niin miksei minullekin!